Sippulanniemen luontopolku

Yksi luontopolku on Jyväskylässä erityisen in. Tykkään eniten kolmesta erikoisesta kohdasta polulla sekä siitä, että kulkemalla golf-radan vierestä voi tuntea harrastusten, yhteiskuntaluokkien ja arvojen kuilun. Parasta on herättää närkästyneitä ilmeitä, kun itse pölähdät pusikosta ja kävelet silti luvallisella polulla, vaikka pilaatkin maiseman  puttauksen hien valuessa ja hengityksen huohottaessa.

Sinnittelen aina kiertämällä polun oikeaan kiertosuuntaan, vaikka usein tekisikin mieli oikaista herkuttelemaan suoraan parhaille loppureitin paikoille. Koko reitti on kuitenkin kiva ja vaihteleva, joten suosittelen neljän kilometrin reippailua kaikille kaupunkilaisille!

Reitin alkupäässä on kallio, jolla istuskelimme hetken ennen matkan jatkamista. Pudotus on jyrkkä ja märät kivet liukkaita, mutta nyt olikin oikein mukava sää istuskella hetki ja laskea ohikulkevia lenkkeilijöitä. Sippulanniemen kuntopolku on suosittu!

Kallioiden jälkeen mennään hetken aikaa kohti toista suosikkiani, umpeenkasvanutta Niemijärveä. Sen päästä menevät lähes näkymättömän vesistön yli pitkopuut ja silta. Kaikenlaista ötökkää lentelee yllä ja kohtikin, sisiliskot vilistävät aurinkoisilla pitkospuilla ja suon haju on omanlaisensa. Sitä en ihan vielä tiedä, mikä minua aina suossa kiehtoo ja pelottaa, mutta puoleensa ne vetävät.

Metsätyypit vaihtelevat tiheään, Niemijärveltä lähdettyä tulee lehtoa sekä kiipeämistä Majamäelle. Majamäki on lähes yhtä korkea kuin Harju keskustassa, mutta näkymät ovat erilaiset ja kun puusto on tiheää, ei mäeltä maisemakuvia saa. Jos haluaa lyhyemmän lenkin, voi oikaista kohdasta, jossa lukee hyvin selkeästi kyltissä ”oikopolku”, silloin jää Majamäki väliin ja loppupätkän ihanat kalliot ovat hieman lähempänä.

Olemme käyneet jos jonkinlaisia kallioita ihailemassa, mutta se kun Sippulanniemen kalliot ovat vaakasuorassa, on kivaa. Niillä voi siis kävellä, maata ja halailla kiveä. Niillä voi myös kuvitella olevansa jossain ihan muualla kuin Jyväskylässä. Kun katsoo, ettei istu muurahaisten polulle, voi myös murkinoida*. Maha täynnä on kiva hilpaista parkkipaikalle ja kotiin.

 

Polulle pääsee omalla autolla parkkeeraamalla Ristikiventien ja Nurmilaukan risteyksessä olevalle parkkialueelle. Pyörällä ja kävellen pääsee vähän pidemmälle, eli parkkialueen sisääntulosta katsoen vasemmasta nurkasta lähtee polku, jota pitkin tullaan kuntopolulle, jota voi kävellä, kunnes opasteet näyttävät luontopolulle. Karttalinkki kaupungin sivuilta auttaa hahmottamaan pääsyn polulle, vaikka itse polulla kartta onkin tarpeeton!

//Anne

*Blogiyhteistyö: BlåBand-ruoka saatu blogin kautta.

Tämä kirjoitus kuuluu #polkuhaaste-sarjaamme. Rohkaisemme aloittelevia ja kokeneempiakin arkiretkeilijöitä ottamaan ilon irti verorahoistaan ja kiertämään oman kaupungin ylläpitämät luontopolut. Jyväskylässä polkuja on 10 ja ohjeet niiden löytämiseksi löytyvät kaupungin sivuilta täältä. Jaa kuva luontopolulta tunnisteella #polkuhaaste Twitterissä tai Instagramissa! Kaikki meidän #polkuhaaste-jutut löytyvät tästä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s