Yosemiten kansallispuisto

On paikkoja, joissa käyminen kuulostaa enemmän elokuvan aiheelta kuin todelliselta kesälomasuunnitelmalta ja Yosemiten kansallispuisto on yksi tällainen kohde. Siellä me kuitenkin kävimme ja näimme ne upeat maisemat!

Yövyimme Mariposan kylässä pienessä hotellissa. Tuo kylä oli kuin villin lännen elokuvasta repäisty ja tietenkin, koska kesäisäntämme oli lomalla ja halusi nukkua hieman pidempään, Heikki ja minä juoksentelimme ympäriinsä aamulla herättyämme todella aikaisin. Pelkkiä pick up -autoja, rakennuksia, jotka oli lavastettu oikein vanhoiksi hirsitaloiksi ja aamupalakahvila, joissa meille tarjoili hullunhauska, superenerginen tarjoilija, joka häpeilemättömästi flirttaili pojille ja kutsui minua kultasekseen. Mariposassa oli paljon kauppoja, joissa myydään ulkoiluvarusteita ja -vaatteita sekä matkamuistorihkamaa. Me pitäydyimme pienissä ostoksissa, Heikki taisi ostaa hupparin. Yosemitessa saimme Sunnylta meidän perinteisen ja pakollisen  matkamuiston eli jääkaappimagneetti-pullonavaajan. Sellainen meillä on kaikkialta, missä olemme käyneet. Kerron joskus erikseen omasta roskaturismistani, meidän matkamuistot nimittäin ovat yleensä jonkun muun mielestä roskaa.

Mariposasta vuoret jo näkyvät. Kansallispuistoon ajettiin taas lipunmyynnin kautta, maksu oli autokohtainen ja voimassa viikon, kuten hieman myöhemmin meille selvisi, pienen kommelluksen, säikähdyksen ja helpotuksen huokauksen kautta.

Vuorilla oli meneillään vuorenrinteen suojaaminen puistoon saavuttaessa: rinteeseen viritetään verkkoja kivivyöryjen estämiseksi. Maanvyörymät ja irtoavat kivet ovat paitsi vaarallisia, myös merkki ympäristön kulumisesta. Autovirta kansallispuistoon ja sieltä pois on jatkuva ja kansallispuiston alueen suojelemiseksi alueella on monia rajoituksia. Siellä saa yöpyä korkeintaan muistaakseni 7 yötä vuodessa ja kaikki yöpyminen ja vaeltaminen reiteillä on luvanvaraista. Osa alueista on suljettu ajoittain, koska niiden luonnonolosuhteet ovat niin kovilla ja niitä entistetään eli luonto korjaa itseään, kun vierailijoita ei päästetä kuluttamaan aluetta. Kalifornian kuivuuden vuoksi Yosemite on ollut viime vuodet ongelmissa.

Autovirtaa yritetään suitsia tarjoamalla bussikuljetuksia pääkohteisiin. Ihmisiä oli jokaisessa näköalakohteessa todella paljon ja useimpia ”valokuvakohtia” sai jonottaa ihan tosissaan. Näimme myös niitä surullisenkuuluisia uhkarohkeita pelleilijöitä, suretti tosissaan kun joku oli kiivennyt suojelualueella korkean aidan yli ja hypähteli kielekkeellä selfie-keppi kädessä. En kuitenkaan välttämättä ehtinyt tuolla retkellä ollessa kokea tätä tavallista maailmantuskapahennustani, se iski todellisuuteen vasta myöhemmin.

Jotenkin turhauttavaa yrittää avata tätä kokemusta ja maisemaa teille, kun kuvat ja sanat ei missään nimessä tee oikeutta vuorille ja rotkoille. Menetän kaiken kirjoitustaitoni. Kysykää ja kommentoikaa! Jutellaan, jos haluatte jotain tietää!

Edelleen, joka kerta kun selaan kuvia, tulee vähän kyynel silmäkulmaan. Siksi, että tuonne on pitkä matka, siellä on yhdenlainen upea perhe ja maisemat nyt vain tekivät minuun vaikutuksen.

//Anne

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s