Himmelriiki eli taivaan reuna

Vapaaehtoistyö kansallispuistossa ei ole ainoastaan raatamista, vaan myös vakavaa ulkoilua.

Omalla leirillämme elokuussa 2016 toisella viikolla olimme Pallaksella, joten nyt meille avautui mahdollisuus kiertää Taivaskeron lenkki, jonka toki olisi voinut lisätä Hetta-Pallas-vaelluksen viime kilometreille, mutta lumisten olosuhteiden vuoksi emme silloin tuolla käyneet. Taivaskero on koko tunturiketjun korkein kohta, 807 metrin korkeudessa merenpinnasta.

Nyt sää oli mainio maalauspäivän loppuessa kello kolme iltapäivällä, joten kävimme nauttimassa talkoolounaan hotellilla ja lähdimme kohti huippua. Aurinko paistoi jo aika matalalta ja näimme hienon haloilmiön mennessämme kohti huippua.

IMG_0123

Taivaskerolle lähdetään Pallakselta hotellin edestä kuin lähdettäisi Hettaan ja marssitaan neljä kilometriä ”kevyeen” ylämäkeen. Sitten tuleekin risteys ja tienviitta ja marssitaan varmaankin noin kilometri ylämäkeen, joka on huipulla erittäin kivikkoista, kierros ei siis ainakaan kiireellä sovellu huonojalkaiselle. Kannattaa matkalla katsella sekä ympärilleen, että taaksepäin, sillä kuten usein tunturissa, maisemat ovat aina puoliksi myös takanapäin. Taivaskeron huippu on laaja, joten maisemia pitää käydä katselemassa reunalta joka suuntaan. Taivaskerolla on korkeimmassa kohdassa keskellä huippua kivikasa ja muistomerkki olympiatulen sytyttämisestä vuonna 1952. Kyltti on kerran vaihdettu, koska hiihtäjät olivat raaputtaneet tekstin pois puhdistaessaan lumia kyltin päältä nähdäkseen tekstin.

Taivaskerolla eli Himmelriikillä tuulee raivoisasti luultavasti lähes aina, vaikka alhaalla hotellin pihassa ei juuri tuulisikaan. Huipulla voi olla myös myrskylukemiin yltyviä tuulenpuuskia, joten varovaisuus on paikallaan, vaikka ollaankin ”lähes sivistyksen parissa”.

Pois reitti kulkee Laukukeron huipun vierestä Laukukeron reunalle ja hiihtohissin kohtaa alas. Maisemat ovat koko ajan mielettömän hienot, Laukukeron reunalta taas hieman eri suuntaan.

Selkeällä säällä näkee kauas ja auringonlaskua edeltävät valonsäteet leikittelevät taivaanrannassa. Illalla taivas oli aivan pastellisävyissä.

Näimme matkalla myös riippuliitäjän, joka oli taivaalla koko retkemme ajan. Hänellä on varmaan ollut huikea kokemus liidellä lempeässä syysvalossa.

Paluu alas hissirinnettä on jyrkkää rinnettä suoraan alas, mutta puolesta välistä rinnettä, kohdasta jossa lukee ”Hotellille” kyltissä, käännyimme hissireitiltä vasemmalle, seurasimme ensin pientä polkua ja sitten päädyimme hieman isommalle polulle kohti hotellin takapihaa. Täällä olikin vastassa satumetsä, jossa oli pelottavia kuolleita puita kummittelemassa.

 

Jos olette Hetta-Pallas-vaelluksella tai lähdössä Pallakselta Hettaan päin, käväiskäähän kierroksella tai edes Taivaskeron huipulla.

//Anne

Elo-syyskuussa 2016 olimme vapaaehtoistyössä Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa maalaamassa rakenteita ensin Pyhäkeron autiotuvan kahvilarakennuksella ja sitten Pallaskodan ympäristössä. Kaikki juttumme vapaaehtoistyöjaksolta löytyvät tunnisteen Väärti alta eli tästä linkistä.

Lähdimme Pallas-Yllästunturin kansallispuiston väärtihommiin taas kesäkuussa 2017, tällä kertaa Pallasjärven rannoille aitoja korjaamaan, siivousluutaa heiluttamaan ja Ounastunturin maastotallennuksia eli valokuvaushommia tekemään. Pohjoisen murteessa väärti = ystävä.

Aiempi Hetta-Pallas-vaelluksemme kesäkuulta 2016 löytyy tunnisteen Hetta-Pallas alta eli täältä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s