Deittailua luonnon kanssa

Luontosuhde. Onko minulla sellainen ja miten se on muodostunut?

Joskus kuukausi tai pari sitten eri blogeissa pohdittiin luontosuhdetta. Muilla tuntui luontosuhde olevan lähinnä itsestäänselvyys. Itse tunsin, ettei minun luontosuhteeni ainakaan ole kovin vahvoissa kantimissa, vaan pikemminkin poikki tai yhden säikeen varassa, kunnes olen sitä alkanut parsia viime vuosina.

Lapsena asuin maalla, ja usein törmään luuloon, että tämä varmistaa hyvän luontosuhteen. Muutin teininä kaupunkiin ja ennen tuota muuttoa muistan vain koittaneeni. Pienenä juoksentelin ehkä metsässä, mutta lukemaan opittuani kirjoista tuli ykkösharrastukseni. Maalla oli mahdollisuus mennä 4H-kerhoon ja kävinkin siellä, mutta partio tai muut fiinimmät harrastukset olivat kaukana kaupungissa. Perheessäni oli työttömyyttä eikä raha kasvanut puussa, joten kirjaston kirjat olivat hyvä ajanviete. Olen lukenut paljon luontoaiheisia tarinoita!

Muistan alakouluajoilta joitain erityisiä luontohetkiä

Serkun luona käydessä käytiin Porvoon Emäsalossa meren rannalla. Se oli ensimmäinen kerta, kun tunsin että maisema saa minut itkemään, niin hyvä olo minulle tuli tuulesta ja pyöreistä kivistä.

Muistan kuinka pelkäsin metsää. Parhaan kaverin luo piti mennä metsän poikki ja se matka oli päivälläkin pelottava, saati iltasella. Loppumatka oli kaiken lisäksi lehmien laitumella ja pelkäsin myös niitä. Kaveri uskotteli lätäköstä nousevien pienien kuplien olevan käärmeen hengitystä enkä ole vieläkään vakuuttunut, etteivät ne olisi.

Inhosin urheilua koulussa, sekin varmaan omalta osaltaan on heikentänyt haluani olla luonnossa ja ulkona. Minuun on painettu lukutoukan leimaa ja ainoa suhteeni luontoon on ollut hieman pakotettu marjastaminen syksyisin: itikoitten seassa, mustikoita ja puolukoita keräten. Perheellä oli mökki vuokralla, lapsille huoleton mutta arvatenkin melkoinen työleiri aikuisille.

Muistan isän käyneen hirvimetsällä. Muistikuvat ovat hatarat, ja kun juttelin isäni kanssa vastikään, hän sanoikin tehneensä ihan liikaa töitä nuorempana. Nyt muistona on kuluneita ja rikkoontuneita luita ja niveliä, mieli tekisi vaellukselle, mutta terveydellisistä syistä se olisi tosi vaikeaa.

Äidin luontointo liittyy lähinnä pihanhoitoon ja hyötyyn marjojen ja sienien keräämisestä. Pakastin on aina täynnä. Silloinkin kun sinne pitää mahduttaa taas uusia asioita.

Luonto oli maalla työnteon ja ravinnon keräämisen paikka, ehkä vähemmän puhtaan huvin. Luontopaikatkin maalla rakennetaan: tehdään mökki, laavu tai kota, kuka hullu sinne menisi maahan istumaan?

Aikuisena luonto on jäänyt taustavaikuttajaksi

Minulla oli kesämökki välillä. Se edusti jonkinlaista luontoa siinä elämänvaiheessa. Nyt ei tulisi mieleenkään omia hienoa rantatonttia omaksi paikaksi, realistina tiedän ettei siellä kuitenkaan viihtyisi kuin hetkiä kerrallaan. Sitä paitsi minulla on aina eri kesä- ja talvimökit käytettävissä, kun marssin lähimpään kansallispuistoon joko autiotupaan tai laavuun ja telttaankin: joka yölle oma mökkinsä! Materialisti minussa huokaisi Tappurin tuvalla: ollapa tämmöinen oma mökki! Mutta kohtuullinen sanoi perään: miksi haluaisit pitää tämän vain itsellesi, tämän yhteisen hyvän? Niinpä!

Poikaystävät eivät ole olleet luontoihmisiä, muutama kalamies on ollut joukossa, mutta luonto on ollut vaikkapa polttopuun lähde. Koira minulla on ollut jo kauan ja sitä myötä lenkkipolut ovat tulleet tutuiksi.

Pari vuotta sitten se iski. Miksen minä voisi olla luontoseikkailija?

Kiipeäisin tunturille, koettelisin kävelyraajojani metsätaipaleella kantaen rinkkaa mukana. Nukkuisin ulkosalla. Toteutus antoi vähän odottaa itseään. Entisissä parisuhteissa en välttämättä ollut se, joka asettaa oman harrastuksen toiselle eteen ja sanoo, että nyt mennään. Olin enemmän sopeutuja.

Heikin kanssa elämä sai sellaisen hyvän perustan olla, että kumpikin saa kaikkea ehdottaa ja toinen on mukana useimmissa, joskus pähkähulluissakin ideoissa. Onnekseni kameran kanssa ulkoilu maistuu Heikille ja kun ollaan keskellä metsää, ei sieltä poiskaan pääse, vaan on nukuttava ja syötävä siellä. Luulen edelleenkin olevani se innokkaampi osakas retkiyhtiössämme, mutta ei se haittaa, niin kauan kuin osaan houkutella.

Olen puuhasteleva retkeilijä.

Vaikka olevinaan en mitään osaakaan, vastaan meidän ruokahuollosta ja majoituksesta. Minulla on myös ensiaputaitoja ja parempi kasvien tuntemus. Aiemmin valokuvasin, mutta nyt olen todennut Heikin kuvaavan kahden edestä ja oma kamerani on jäänyt kotiin useimmilla retkillä. Kerään usein roskat pois nuotiopaikoilta tai puuhastelen jotain muuta pientä ohimennen.

En siis välttämättä osaa istua ja ihastella. Sellainen taito ja elämänvaihe ehkä odottaa vielä tulevaisuudessa. En kuitenkaan koe oikein osaavanikaan, olen melko kädetön metsässä, vaikka nuotio syttyykin yhdellä tulitikulla. Aina kun kokeneemmat retkeilijät suit sait sukkelaan pystyttävät leirin, vuolevat lusikat ja pyöräyttävät viiden lajin ateriat, minä vielä kolistelen tavaroitani hämmentyneenä. Haluaisin silloin vähän salassa pystyttää telttani, ettei kukaan naura. Jos taas minulla omassa seurueessa on aloittelevia retkeilijöitä mukana, toimin paljon varmemmin, tosin silloinkin ulkoisesta paineesta: mitähän nuokin sanois jos en osais? Yksinään olen niin harvoin, etten ole varma, miten silloin menee nämä käytännön tekemiset, hyvin vai huonosti.

Minulla on edessä kovin erilainen vuosi, joka tulee ravistelemaan harteiltani epävarmuuden viitan ja puhdistamaan minun luontosuhteeni kaikesta turhasta, ainakin toivon niin. Olen nimittäin päässyt opiskelemaan eräoppaaksi Jämsän aikuisopistoon vuoden kestäviin opintoihin. Opiskelu on lähiopiskelua vain parina päivänä kuukaudessa ja tietenkin jännitän, jos siellä kaikki muut ovatkin oikein kunnon konkareita, jotka vetävät jo naparetkiä työkseen. Minulla on kova urakka ottaa haltuun kaikki ne asiat, mitä vuoden aikana opetellaan, mutta aion tehdä parhaani. Kirjoitan teille myös opintojeni edistymisestä ja toivoakseni onnistumisen kokemuksista.

Millainen sinun luontosuhteesi on?

//Anne

3 thoughts on “Deittailua luonnon kanssa

Add yours

  1. Hienoa Anne! Onnea opiskelupaikasta – varmasti unohtumattomia kokemuksia tiedossa!! Mielenkiinnolla odotan kuulumisia siltäkin saralta.

    Liked by 1 henkilö

  2. Kiva kun laitoit tuon linkin, voisin nostaa sen postaukseen kun se oli alkuperäinen heräte koko kirjoitukseen, luonnos vain muhi kohtuuttoman kauan (oli sitä paitsi kerrottava kaikista reissuista ensin 😉 ). Jotenkin nämä pohdinnat tuntuvat taas puutteellisilta, ja vain kuukausi väliä. Jos palaisin vanhoihin juttuihin joskus enemmän, muokkaisin niitä sieltä täältä koko ajan.

    Täytynee pohtia lisää luontoa talven pimeinä tunteina, kasvikirjaa selatessa. Nyt pakkaan, huomenna lähtö Isojärven kansallispuistoon.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Powered by WordPress.com.

Ylös ↑

Matkailuakatemia

Päättyneen Suomat-akatemian ja nykyisen YritysLab-hankkeen yhteinen sivusto. Hankkeissa mukana laaja verkosto Suomen koulutusorganisaatioita.

Pipo silmillä

Lumeen rakastunut seikkailija

Reppu ja reissumies

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

LUONTOHAASTE

Tartu haasteeseen ja lähde kanssamme seikkailulle Suomen luontoon!

Lähierä™

Luonto on lähellä

Paula's photo

Photos and about photography in Jyväskylä

A Blog About Adventure

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

An Englishman in Finland: Blog

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Metsän suloisin paikka - Skogens ljuvligaste plats

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Pilkunviilaaja(ko)rento

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Yhteiskuntakriittinen puolue

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Elämäntapana Elämä

Kiivetään vuorille, juostaan alas, matkustetaan maailman ääriin.

Daphnion

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Tassut trailille

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Travellover

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Likely Gone Hiking

Moments from near and far

Polku

Outdoor Life Above the Arctic Circle

Reppu ja Reissumies Backpacker's Backpack

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Putkiaivomies ~ luonto kutsuu.

Retkeilyblogi suurella sydämellä.

Sinisen repun kirous

Hyvin pitkälti retkeilyä, ulkoilua, luontoaiheita, kaikenlaista näpertelyä ja kokeilua - ja joskus jotain muutakin!

Backroad Balkans

Never Stop Exploring

Reppuretkiä

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

huippuretki.fi

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Naisretkeilyn koko kuva

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

TIMOANTTALAINEN.COM

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

KEAN RETKI

Kaupunkilaisneito etsii luontoaan

%d bloggers like this: