Hetta-Pallas, osa 7

Kansoitetusta tuvasta Nammalakurusta lähdimme aikaisin matkaan, emme halunneet jäädä jalkoihin kun isompi jengi alkaisi kokkailla aamupalaa ja pakkailla rinkkojaan. Hiivimme siis ulos jo seitsemän aikaan ja söimme pikaisesti mysliä rappusilla.

Tiedättehän lastenlaulun:

Kolme pientä elefanttia marssi näin, sateista tunturia eteenpäin, ja koska niillä oli hauska niin, ottivat ne mukaan yhden toverin!

Neljäs jäsen seurueeseemme oli Stephan, joka kysyi jo iltasella, saako lähteä meidän matkassa, yksin kun on niin turvatonta liukastella. Hänellä oli mukana myös koira, Donna.

Kävelimme keittämään aamukahvit isolle Rihmakurun kodalle, jossa tapasimme ensimmäisen somekontaktin koko retken aikana: kodalla oli yöpymässä ystävänsä kanssa valokuvaaja Suski. Oli virkistävää jutella blogeista ja valokuvista, meillä oli tosi kivaa. Jätimme kuitenkin naiset syömään rauhassa aamupalaansa ja jatkoimme matkaa kohta Pallasta.

Muutamia nousuja ja laskuja seurasi, ja ne olivat aika lailla yhtä vaativia kuin alkupätkä, plus rakkakivikkö, tuo vaelluskenkien ystävä. Maisemat olivat huikeat joka askelella, lunta riitti vielä ympärillä, mutta sää oli selkeytynyt ja näkyvyys oli melko hyvä.

Taivaskeron lenkki jäi väliin, sillä niin iloisia olimme nähdessämme risteyksessä kyltin Pallas 4, eli vain neljä kilometriä jäljellä. Hyvä, että hotellin raunioita ehdimme kurkistella, kun eilen tavatun vaellustuttavan sanoin:

Munaraviahan se on se viimeinen pätkä, hotellin kuvat silmissä juostaan maaliin.

Ehdimme kuitenkin vähän lukea kylttejä ja opastetauluja Pallaksen vanhan hotellin tuhosta. Uuden hotellin ulkonäkö sen sijaan oli järkytys: näytti vähän paremmalta kuvissa. Sisällehän emme päässeet tekemään tupatarkastusta, koska olimme liikkeellä ennen sesonkia. Luontokeskuksessa ei ollut valmiina, mutta kahvit saatiin pyydettäessä, kun hotelli kerta oli vielä kiinni. Sesonki oli sulkenut myös kylällä ravintelit, huoltsikalla saimme sitten roskaruokaa napaan.

Retken jälkeen oli hieman epäuskoinen olo: näinkö sitä nyt ollaan vaellettu koko reitti? Ja koska uudestaan? Automatkalla kotiin mielessä liikkui monenlaisia tunteita, päällimmäisenä hullaantuminen Lappiin.

//Anne

P.S. Vastauksena omaan kysymykseeni: uudestaan elokuussa, jos vapaaehtoistyömme Hetassa antaa aikaa reitillä vaeltaa.

Vaelsimme Hetasta Pallakselle kesäkuun alussa 2016 reittiä Hetta-Sioskuru-Tappuri-Hannukuru-Nammalakuru-Pallas. Hetta-Pallas-vaelluksemme esitellään pieninä paloina noin kymmenessä osassa. Välissä kerron myös retken valmisteluista ja varusteista. Kaikki osat löytyvät tunnisteen Hetta-Pallas alta täältä. Jos haluat tietää jostain tietystä kohteesta tai etapista enemmän, kysy, kommentoi tai laita viestiä!

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s