Aina on hyvä tekosyy yöpyä ulkona

Jokin aika sitten haimme kirjoittajia kertomaan omista kokemuksistaan ja tänään julkaisemmekin ensimmäisen vieraskynäkirjoituksen! Tervetuloa, Ulla! //Anne

Aina on hyvä tekosyy yöpyä ulkona

Lupauduin vieraskynänä kertomaan ulkona nukkumisen koukuttavuudesta, tätä kirjoittaessa jo viides yöpymisreissu toteutettu. Ensimmäisestä reissusta on vierähtänyt jo tovi ja kevät vaihtunut kesään. Itsestäni sen verran, että minut on tuossa blogin alkutaipaleella esitelty ja sen voit lukea täältä.

Viime vuonna heräsi mielenkiinto maisemakuvaukseen ja sen myötä tullut paljon eri paikkoja koluttua kameran kera. Mukana monesti on ollut myös Anne ja Heikki. Meillä oli vuodenvaihteessa puhetta yöpymisestä ulkona talvella, kun kävimme kuvailemassa tähtitaivasta Hyyppäänvuorella. Minulla se jäi silloin suunnitteluasteelle, olisi pitänyt olla kylmyyden takia parempi varustus ulkona yöpymiseen. Tämä kaksikkohan sen sitten toteutti ja siitä sisuuntuneena päätin, että kyllä minäkin vielä!

Kevättä kohden ilmat lämpenivät ja tuo ajatus palasi mieleeni, kun suunnittelin seuraavaa kuvausreissua. Kohteeksi valikoitui Hankasalmen ja Kangasniemen rajamailla oleva Sinivuoren luontopolku, joka on pituudeltaan viiden kilometrin luokkaa. Siellä olin jo kerran aikaisemmin käynyt kääntymässä takaisin, reitti oli ollut turhan vaativa kulkea kaksistaan parivuotiaan tyttäreni kanssa ilman kantoreppua ja lähdettiin polulle turhan myöhään. Polun alkupää oli kuitenkin maisemiltaan niin kaunis, että halusin päästä sinne pian uudestaan ja tällä kertaa ihan vuorenlaelle asti. Olin lukenut tästä polusta Retkipaikan sivustolta etsiessäni uutta kuvauskohdetta Keski-Suomen alueelta. Karttaa tutkiessa huomasin paikan sijaitsevan vain kymmenisen kilometrin päässä isovanhempieni entiseltä maatilalta, jossa lapsuuteni kesät vietin ja se varmaan sitten sai minut innostumaan paikasta. Sinivuoren luontopolku on monelle vähän tuntemattomampi ja en kyllä itsekään ollut siitä aiemmin kuullut, vaikka Kangasniemeltä olen kotoisin.

Toukokuun alussa oli kalenteriin merkattu yöpyminen luontopolulla ja kova suunnittelu päällä mitä tarvitsee mukaan. En ollut koskaan yöpynyt metsässä ja sitä pään sisällä kehitteli kaikenlaisia skenaarioita, mitä voi tapahtua. Koirani Kitka tietysti lähtisi mukaan, joten ihan yksin en olisi. Metsässä liikkuminen on tuttua etenkin lapsuudesta ja nyt valokuvaamisen myötä tullut myös yöllä oltua liikkeellä tähtiä kuvaillessa, mutta sieltä aina autolla tullut kotiin nukkumaan. Mietin vain, että hyvin se menee ja jos siellä metsässä jotain vastaan tulee niin suurella todennäköisyydellä se pelkää enemmän minua kuin minä sitä.

Etukäteen hankin uuden makuualustan lisäksi kirveen ja puukon, pussillinen koivuhalkoja tuli myös hankittua varautuen siihen mahdollisuuteen, ettei puita olisikaan paikan päällä. Muuta varustusta löytyikin sitten omasta takaa. Vuorella oli sivuston mukaan katettu laavu, jossa voisi yöpyä niin telttaa en tarvitsisi reissussa mukana, varuilta otin sen kuitenkin auton kyytiin. Kantamuksia katsoessani tuli mieleen ajatus rinkan hankkimisesta, jos tätä rupeaa enemmänkin harrastamaan.

Lähtöpäivälle oli hyvät keliennusteet, jotka kerrankin pitivät paikkansa, yllättävää! Aurinko paistoikin koko reissun miltei pilvettömältä taivaalta, joten matka taittui mukavasti. Polun alkupäässä oli parkkipaikka jolle sai kätevästi jätettyä auton ja siitä on hyvin selkeät opasteet polulle. Parkkipaikkaa vastapäätä olevan talon asukas tuli minua ihmettelemään, kun lastasin autosta ulos tavaraa. Hän olikin tullut tarjoamaan apua renkaanvaihtoon, kun luuli minun sitä puuhaavan auton ympärillä! Siinä muutama sana vaihdettiin ja sain tavarat kasaan, siitä vaan polulle.

Polun alkupäässä mentiin pientä metsätietä jonkin matkaa hakkuuaukean ja pihapiirin läpi. Sen jälkeen kääntyi pienempi polku kohti vuorta ja sen varrella pilkotti järvi ja komea kallioseinämä. Maa oli paikoin aika märkää ja tiheämpien metsien kohdalla vielä vähän luntakin, kumpparit tietysti unohtuivat kotiin. Nousussa kantamuksien määrä alkoi tuntumaan ja ylempänä pidinkin pienen kuvauspaussin, näköala oli upea laskevan auringon maalatessa taivasta. Koivuissa oli hennot hiirenkorvat, jotka hohtivat raikkaan vihreinä ja eivät vielä peittäneet maisemaa.

Laavulle saapuessa oli aivan loistava tunne, kun oli päässyt perille ja saisi levätä hetken. Laavu oli yllättävän iso ja pidetty siistinä. Ulkona oli penkkien ympärillä aiemman porukan jäljiltä nuotiopaikka, johon tulet sitten tein. En ollut turhaan raahannut puita mukana, laavun vieressä oleva liiteri oli tyhjillään ja vieraskirjaan kirjattu pahoittelut puiden loppumisesta, luvattu lisää tuotavan kunhan tiet ovat kunnolla kuivaneet.
Auringonlaskun valokuvaaminen vähän hankaloitti eväillä herkuttelua ja nuotion äärellä fiilistelyä, lopulta laitoinkin kameran syrjään ja istuskeltiin koiran kanssa hiljaa nuotion hohkatessa lämpöä ja valoa pimenevään iltaan. Pikkuhiljaa tuli näkyviin muutama tähtikin, vähän harmitti kun yöt eivät olleet enää niin pimeitä, että voisi kunnon tähtitaivaasta nauttia.

Nuotion hiivuttua menimme laavuun nukkumaan, tuntui kuin olisi ikioma maja metsän keskellä. Minulla on reissuilla mukana pieni paristokäyttöinen valosarja, josta saimme sinne tunnelmavalaistuksen ja sytytin pari kynttilää palamaan mitä oli sinne jätetty.  Laitoin aamuyöksi herätyksen, viimeisiä kertoja kun saisi yökuvausta harrastaa kesän myötä tulevan tauon vuoksi. Vähän tokkuraisena sitä herättiin tähtiä kuvaamaan ja tuli todettua ettei tämän kerran jälkeen kannata öitään valvoa, syksyä on odoteltava. Todella kaunista katseltavaa oli kuitenkin valoisempikin öinen taivas Sinivuorella, yön hiljaisuuden rikkoi ketun huudot jostain metsän laidalta. Lopulta luovutin kuvaamisen suhteen ja vaan seisoskeltiin Kitkan kanssa kalliolla ihmetellen maailman menoa.

Aamulla ei jaksanut herätä auringonnousun aikaan vaan nukuin tyytyväisenä sen ohi, pimeästä laavusta ulos tullessa tuntui ettei hetkeen nähnyt mitään aamun ollessa niin kirkas. Linnut laulelivat ympärillä ja kävi pieni tuulenvire kasvoja vasten,  vielä voisi hetken ihailla kaunista maisemaa viltin alla ennen kuin pitäisi lähteä. Tuli vaan sellainen olo, että näin voisi herätä useamminkin.

-Ulla

Kirjoittaja Ulla Keituri on valokuvausharrastaja Jyväskylästä ja seikkailee usein Rinkkaputken matkassa. Hän on erityisen kiinnostunut yökuvaamisesta ja tunnelmallisista telttakuvista. Enemmän kuvia löytyy näiltä tileiltä: Instagram tai Twitter.

One thought on “Aina on hyvä tekosyy yöpyä ulkona

Add yours

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Powered by WordPress.com.

Ylös ↑

Matkailuakatemia

Päättyneen Suomat-akatemian ja nykyisen YritysLab-hankkeen yhteinen sivusto. Hankkeissa mukana laaja verkosto Suomen koulutusorganisaatioita.

Pipo silmillä

Lumeen rakastunut seikkailija

Reppu ja reissumies

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

LUONTOHAASTE

Tartu haasteeseen ja lähde kanssamme seikkailulle Suomen luontoon!

Lähierä™

Luonto on lähellä

Paula's photo

Photos and about photography in Jyväskylä

A Blog About Adventure

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

An Englishman in Finland: Blog

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Metsän suloisin paikka - Skogens ljuvligaste plats

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Pilkunviilaaja(ko)rento

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Yhteiskuntakriittinen puolue

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Elämäntapana Elämä

Kiivetään vuorille, juostaan alas, matkustetaan maailman ääriin.

Daphnion

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Tassut trailille

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Travellover

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Likely Gone Hiking

Moments from near and far

Polku

Outdoor Life Above the Arctic Circle

Reppu ja Reissumies Backpacker's Backpack

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Putkiaivomies ~ luonto kutsuu.

Retkeilyblogi suurella sydämellä.

Sinisen repun kirous

Hyvin pitkälti retkeilyä, ulkoilua, luontoaiheita, kaikenlaista näpertelyä ja kokeilua - ja joskus jotain muutakin!

Backroad Balkans

Never Stop Exploring

Reppuretkiä

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

huippuretki.fi

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Naisretkeilyn koko kuva

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

TIMOANTTALAINEN.COM

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

KEAN RETKI

Kaupunkilaisneito etsii luontoaan

%d bloggers like this: