Kaakkurinkierros: Ei koskaan vai heti kohta uudestaan?

Heräsimme varhain Tolosentalolla, mutta ajattelimme kipaista aamupalalle Kirnukankaan laavulle. Kyllähän sitä pari kilometriä menee tyhjällä mahalla!

Menihän ne, mutta tulenteosta tuli jo vähän kinastelua, Heikki teki ja kasasi puut ihan väärin. Vitsi vitsinä, ei siinä paljon hampaita kiristelty, mutta aina se on paha kun syömättä joutuu toimimaan, meille kummallekin.

En tiedä miksi, mutta toka päivä Kaakkurinkierrosta ei ollut ollenkaan niin ikimuistoinen kuin eka päivä, vaikka kivoja maisemia oli tälläkin pätkällä. Metsä oli kaunista ja matkalla oli yksi kauniiksi näkymäksi merkitty paikka, sekin tosin heti Kirnukankaan jälkeen.

Ketunlossilla Möykky piti taas kuivauintinäytöksen ja tällä kertaa meillä oli kännykkä valmiina. Tämä herätti taas huomiota. Voi hyvänen aika, miten meillä voi olla noin ihana pieni koira!

Jatkuva nousu ja lasku verottavat voimia ihan eri tavalla kuin tasainen. Polveni on alkanut vihata minua enemmän ja siihen sattui taas ihan aamusta lähtien. Koska en ole kitisijä, olin siitä ensin hiljaa, mutta Tervajärven parkkipaikan kohdalla yritin jo ehdottaa, jos jäisin siihen ja pojat hakisi minut autolla. Loppujen lopuksi päätimme vain vähän hidastaa tahtia ja niin vain klinkkasin reitin loppuun. Kotiin ajaessa vaihteiden vaihtaminen ei tahtonut onnistua, kun kipeä jalka oli kytkimellä ja sitä ei meinannut saada kivutta painettua alas.

Seuraavana päivänä jo mietin, koska uudestaan! Polvi ei vihoitellut enää. Polveni on siis nopeasti parantuvaa mallia! Silti mietitytti tuolloin, kuinka Hetta-Pallaksella käy, se on kuitenkin melkein viikko aika isoja ylä- ja alamäkiä.

En ollut ainoa, joka mietti voisimmeko lähteä tällä porukalla uudelleen, koska kesäkuussa tuli puheeksi, että kyllä sitä jonnekin pitäisi lähteä! Ja ehkä lähdetäänkin, mutta sitä ei vielä tiedä, minne.

//Anne

2 Replies to “Kaakkurinkierros: Ei koskaan vai heti kohta uudestaan?”

  1. Hei! Mukavaa luettavaa nämä reissut 🙂
    Itse olen sellainen ajatuksissani retkeilevä, eli mieli tekisi lähteä vaeltelemaan, mutta aika (ynnä muut tekosyyt) eivät anna periksi.
    Päivän reissuja tulee toki tehtyä ja paikkoja käytyä katselemassa, joskaan nekään eivät aina suuntaudu ”erämaahan” vaan saattavat retkeillä pitkin sivistystä 🙂

    Tykkää

    1. Kiitos! Lukemisesta se alkoi minullakin! Sitten alkoi löytyä uskallusta ja sitten lopulta aikaakin. Retkeillä voi kaupungissakin oikein hyvin, joskus voi olla oikein antoisaa sekin. Tervetuloa lukemaan juttujamme!//Anne

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s