Kaakkurinkierros – Sukeltajanniemen iltanuotiolla

Palataan välillä Repovedelle!

Ensimmäiset osat tarinasta löytyvä täältä ja täältä.

Siinä kuuden maissa, kun olimme puolikkaan Kaakkurinkierroksen tarvottuamme asettuneet taloksi Tolosen talolle ja rupatelleet tarpeeksi kolmistaan, alkoi vielä iltanälkäkin kiusaamaan.

Lähin nuotiopaikka oli 900 metrin päässä Sukeltajanniemessä, joten lähdimme sinne ja unohdimme osan tarvikkeista majoitukseen, tietenkin.

IMG_4216

Onneksi Sukeltajanniemi oli täynnä telttoja ja porukkaa oli jos jonkinlaista. Muutama äiti esiteineineen sekä nuoria pariskuntia oli nuotion ympärillä paistelemassa makkaraa ja tekemässä ruokaa.

Jollain tyypillä oli vanhempiensa vanha Trangia, eli retkeilyä toisessa sukupolvessa samoilla kamppeilla!

Mekin saimme maailman parhaat makkarat (ne sulatejuusto-Wilhelmit, tästä yhteydestä se jäi elämään, että ne on maailman parhaita) paistettua ja keitimme vielä kahvit ja jälkiruoaksi jaoimme pullon punkkua.

Kaikenlaista puhuttiin nuotiolla ja meidän kesälomasuunnitelmamme Hetta-Pallaksen vaelluksineen ja lammaspaimenviikkoineen herätti ihastusta.

Sää oli kuuman päivän jälkeen vähän sateikas.

 

Heikille iski kuksakateus.

Minulla ja Karrilla oli oikeat, pahkasta veistetyt kuksat, joihin punaviini jättää jälkensä ja niistä on kahviakin juotu oikein urakalla ja siten aiheutettu kerros puun ja nesteen väliin.

Jostain syystä tämä kaikenlainen tauhka siinä kupin sisäpinnassa ei ole epähygieenistä, toisin kuin vaikka tiskikoneessa juomalasiin jäänyt epäpuhtaus tai kahvilassa huulipunat kahvikupin reunassa.

Likaakin on siis erilaista ja retkilika on ilmeisesti paljon hygieenisempää kuin muut liat!

Joka tapauksessa, Heikin kuksa on tammea, halpa ja ehkä käsitelty venelakalla (ei varmaankaan, mutta jokin pinnoite siinä on).

Siihen kun kaataa punkkua, kahvia tai vaikkapa maalia, se lähtee silti huuhtaisemalla puhtaaksi eikä ime itseensä yhtään mitään. Väri ei muutu, pesä ei tummene. Miehen mieli siitä sen sijaan kovin mustuu, Heikki kun on esteetikko ja nyt siis myös kuksakateellinen.

Jokaisella kahvilla hän mainitsi, kuinka hänellä – yyhyhyy, Repomies-itkua – on niin surkea kuksa, voivoivoi. Tuli mieleen karjalaismummojen itkuvirret.

Korjasin siis tilanteen toisena hääpäivänämme 6.6. ja nyt on kuksa sellaista fiinimpää, likaa imevää mallia ja mieskin iloisempi.

Kuksa tuli siis tuoreeltaan mukaan Hetta-Pallakselle ja toimii! Repovedellä oli kuitenkin vielä teollisempi versio, puinen kuitenkin.

Nuotiopaikan tuttavuuksille pidimme lopulta pienimuotoisen Tolosen talon kiinteistöesittelyn, kun heitä alkoi kiinnostaa sen varaaminen syksyllä ja paikka näyttikin heidän porukalle sopivalta.

Kahvia ja punkkua sekä uusia ihmisiä ja paljon juttelua illan mittaan, voitte uskoa että minun yöuneni olivat siitä johtuen aika kevyet.

Aamuyöstä kävin vessassakin ja jos en olisi ollut niin silmät ristissä valvomisesta, olisin varastanut Heikin kameran ja painunut kuvaamaan sateista yötä, mutta järkeni kertoi minulle sen verran, että seuraavana päivänä olisi kymmenen kilometrin kävelyn lisäksi muutama tunti autolla ajamista, joten piti yrittää nukkua edes vähän.

Hassua, meillä ei ollut nuotiolta yhden yhtä valokuvaa, koska Heikki jätti kameran Tolosen talolle ja minä muistelin ottaneeni kännykällä pari kuvaa, mutta en enää löytänyt niitä mistään. Laitoimme siis kuvitukseksi muita kuvia Repovedeltä.

//Anne

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s