Villaterapiaa, osa 3

Lauantaina torkuimme melkein koko päivän oltuamme aamuyöstä valokuvaamassa sumua. Aamusella kävin kuitenkin tarkistamassa lampaiden hyvinvoinnin ja siellähän ne pötköttivät, omassa katoksessaan. Yritin olla hissukseen, mutta ne huomasivat minut ja kipittivät tarkistamaan, toinko mitään herkkuja. Kun herkkuja ei ollut, rapsutuksia piti antaa muutamalle läheisyydenkipeimmälle ja yksi söi hihaani. Kuten niin monena päivänä, jäin rapsuttelemaan villaystäviä ja sain osakseni nojailua. Hymyilytti vain, kun vähän ajan päästä kömmin takaisin sisälle ja telttaan.

Lampaiden hoitopäiväkirja, lauantaina 25.6. aamulla aurinkoista ja lämmintä, noin 21 astetta. Illalla sadekuuro ja ukkosta.

Juhannusaamu valkeni aurinkoisena ja kuumana, suorastaan hiostavana. Lampaat seuraavat meitä joka paikkaan laitumella. Lämpimän päivän jälkeen pilvet alkoivat kerääntyä taivaalle ja iltakahdeksalta alkoikin jyristä, kuitenkin melko kaukana. Vähän yhdeksän jälkeen satoi, jyrisi ja paistoi aurinko, kaikki yhtä aikaa. Lampaat olivat omassa suojassaan. Sähköt eivät katkenneet. Matkapuhelin toimii.

Päivä oli jo pitkällä, kun aamupalaa syötiin, mutta ehdimme ulkoilla ja siistiä paikkoja tilalla, pelata korttia ja käydä vielä llampaiden ihmeteltävinä. Illalla ukkosen jälkeen itikoissa palattiin lähtötilanteeseen. Arvasin, että kun ripsauttaa vettä, ne loputkin kuoriutuvat koloistaan, niin lämmintä on ollut koko viikon. Huomasin tämän iltalenkillä ja käydessäni vielä tarkistamassa, olivatko lampaat ookoo ukkosen jäljiltä. Vitsailin, että lähtisimme sunnuntaina kotiin, sillä vaikka lampaat ovat ihania, niitä on vain kahdeksan, kun taas itikoita on arviolta kahdeksan miljuunaa ja ne tekivät minut hulluksi. Olin kuitenkin kiitollinen parista helpommasta päivästä välillä.

 

Miesväki raportoi, että miestenvessassa kasvoi harmaa pallo katonrajassa. Kun se tiputettiin, kesti pari tuntia ja uudet raidalliset rakennusmiehet olivat taas hommissa ja sinne se pesä rakentui taas, halusimme tai emme. Kaikki pienet otukset siis halusivat meidän häipyvän!

Kaiken lisäksi koko perhe niiskutti neniään. Taisi olla tulossa pari päivää sohvalla makaamista reissujen päätteeksi.

Päällimmäisenä tunteena lähtiessä oli siis sekoitus haikeutta ja helpotusta. Odotukseni viikkoa kohtaan olivat olleet erilaiset, alunperinhän olimme menossa omalla porukalla ja tarkoituksena oli tehdä pitkiä retkiä. Olimme kuitenkin kävelleet ensin tunturissa ja sitten Prahassa pari viikkoa, joten sen puolesta ei vaelluskengät olleet ekana mielessä ja pienet päiväretket kävivät paremmin kuin hyvin. Mukana oli myös kaveri ja hänen lapsensa: kaksivuotiaan kanssa mennään hänen ehdoillaan ja olikin aivan mahtavaa nähdä pienen tytön kävelevän reippaasti luontopolulla mukanamme. Lampaat, nuo höperöt, rakastettavat pehmoeläimet, tekivät viikostamme ainutlaatuisen tältä erää, että eiköhän ensi vuonnakin pistetä arpa vetämään!

Mökkielämä ei ihan vedä vertoja vaelluselämälle, olimme käyneet viikon mittaan vain muutamalla kävelyretkellä ja suhanneet sen sijaan autolla tuntikausia, mutta keksimme paljon tekemistä tilalla ja rentouttava viikko tuli koko perheelle tarpeeseen.

En tiedä kuitenkaan parempaa paikkaa viettää juhannusta kuin lammastilalla savusaunaa lämmitellen ja ukkosrintaman alla, vanhojen hirsien suojassa korttia pelaten.

Kirjoitan vielä erikseen Vesivaaran retkestämme ja Kolin huippujen kierroksesta. Kaikki lammaspaimenviikkomme jutut löydät täältä.

Tässä muuten Heikin videoterveisiä:

//Anne

Olimme Kolin Seppälän tilalla lammaspaimenina juhannusviikolla 2016. Kaikki lammaspaimenviikon juttumme löytyvät tunnisteen Lammaspaimenviikko alta eli täältä.

2 Replies to “Villaterapiaa, osa 3”

  1. Täältähän löytyy aivan loistavaa materiaalia – ensi kesäkuun Seppälän lammaspaimennusviikkoa varten! Olimme viime kesänä juhannusviikon lammaspaimenina Närängän erämaatilalla Kuusamossa. Siellä meillä oli hulppeat hyttyskatokset mukana – mutta niitä ei sitten kuitenkaan tarvittu. Täytyy muistaa ottaa ne Seppälään mukaan.

    Onnistikos teitä tämän vuoden paimenarvonnoissa? Vai saitteko tarpeeksenne itikoista?

    Liked by 1 henkilö

    1. Meiltä – vähän häpeillen tunnustan – unohtui laittaa hakemus tänä vuonna! Se hakuaika meni niin joutuin!

      Mutta sittenpä selkeni muutkin suunnitelmat niin, että vietän kesäloman ja vähän opintojaviikkojakin Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa eli käytännössä koko kesän.

      Itikkaverkot mukaan, Itä-Suomessa riittää kavereita! 🙂 Onnittelut! Savusauna siellä on mahtava ja oma rauha, mitä nyt retkeilijöitä välillä käy kaivolla.

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s