Hetta-Pallas, osa 6: Salomon selätys

Kuten edellisessä osassa kerroin, marssimme Hannukurusta Suaskurun kodalle meni vielä jotenkuten, tuuli kovaa ja jonkun verran tihuutti lunta, mutta selvisimme melko kuivin nahoin kodalle asti. Lounaan jälkeen, juteltuamme kodalla parin muun retkiseurueen kanssa, lähdimme eteenpäin, sillä vaikka tilanne näytti kehnolta, olimme jo ylittäneet Suastunturin ja näin ollen olimme taas päivämatkan puolessavälissä. Nammalakurun autiotuvalla tiesimme odottavan kuivaushuoneen vaatteille sekä muutaman meidän edellä tarpovan lämmittämän tuvan.

Lähdimme ylittämään Lumikeron tunturia. Tuuli yltyi, lumisade yltyi, maahan alkoi kertyä kinosta. Itsestäni tuntui turvalliselta laittaa vaelluskenkää toisen eteen ja olin hyvin suojassa uusien retkeilyvaatteitteni alla, mutta olin huolissani siitä, miten muut seurueessa jakselevat ja olivatko he peloissaan sään hurjuudesta. Heikillä oli samat kamppeet kuin minulla ja hän näyttikin peukkua välillä ja virnuili kuin hullu. Itsekin jouduin välillä pysähtymään, ettei tuuli paiskaisi minua nurin ja kaaduin yhden kerran, kun oikein kova puuska tarttui rinkkaani.

Bonuksena tähän hulluuteen oli se, ettei minulla ollut kunnollista pipoa eikä ollenkaan hanskoja. Käsissäni ei tosin kylmä ollut, sillä hupparini hihat ovat sopivasti pitkät ja vedin vuorotellen kummankin käden hihan sisään lämmittelemään, toisessa kädessä oli vaellussauva. Minulla on ihmeellisen hyvä ääreisverenkierto, käteni ovat aina lämpimät, muttei vara olisi tässä kohtaa venettä kaatanut. Hanskani olivat jääneet autoon lähtiessä. Kuulin tosin myöhemmin muilta, että lapaset ja sormikkaat olivat olleet litimärät ja vain pahentaneet tilannetta. Hiihtohanskoilla tai märkyyttä sietävillä rukkasilla ei ollut kukaan varustautunut. Minunkin hupparissani oli märät hihat Nammalakuruun päästyä, mutta pärjäsin kuitenkin. Pipon korvasi putkihuivi (siitä kiitos työnantajalle, ihan tavallisella mainoshuivilla kohti myrskyä!) ja hupparin huppu sekä myrskyhuppu takissani.

Johtuneeko adrenaliinista, mutta kun kävelin askel kerrallaan myrskyssä, tunsin olevani vahvempi kuin olinkaan ja samalla tunsin kiitollisuutta vaatteistani, jotka toimivat kuin unelma. Kunnioitin myrskyn voimaa ja toivoin, ettei se enempää riepottaisi minua, mutta tässä vahvuudessa se ei voinut minulle mitään. En ollut paleltumisvaarassa eivätkä voimani loppuisi kesken tällä taipaleella. Todelliset riskit olivatkin lähinnä siinä, jos askel lipsahtaa ja nilkka nyrjähtää tai jotain muuta liikkumista hidastavaa tapahtuu. Tiedän, ettei kenenkään järkevän ihmisen tulisi olla tunturissa tuollaisella säällä, mutta niin me vain siellä olimme. Riskien todennäköisyyslaskenta rullasi päässäni, mutta nauroin ääneen, kun ajattelin:

Eikö mitään voi tehdä vain tavallisesti? Ekalle kevyelle kesävaelluksellekin tulee lumimyrsky.

Lumikeron huipulla ei paljon selfieitä otettu. Kun menimme ”suojaan” kivikasan tykö, huomasimme pyörteen pyörittävän lunta vielä naamankin suunnasta.

Paliskuntien välisen poroaidan kohdalla oli pieni lasku ja siinä tuuli loppui täysin. Heitin rinkan maahan ja siivosin enimmät lumet sen olkaimista ja sivutaskuista, joita sadesuoja ei ollut onnistunut täysin suojaamaan. Tarkistimme kartasta vielä etäisyyden majapaikkaan ja söimme jokainen jotain pientä sekä joimme vettä. Tuossa kohtaa oli enää Vuontiskeron ylitys ja olisimme Montellin majalla, joka tosin ei enää kiinnostanut meitä yöpymismielessä kuultuamme Nammalakurun luksuksesta, kuivaushuoneesta ja vuonna 2013 rakennetusta tuvasta.

Lunta satoi vankasti, mutta onneksi tuuli koko ajan joko takaa tai sivusta, ei edestä. Edestä puhaltanut tuuli olisi tehnyt urakastamme mahdottoman. Pian poroaidan jälkeen näimme porojakin, jotka ilmeisesti eivät huomanneet meitä lumisateessa ja kovassa tuulessa.

Kun näimme Montellin majan, ryntäsimme sinne, mutta siellä pysähtyminen oli ainakin omalta kohdaltani pieni virhe, matkaa Nammalakuruun oli enää 1,2 kilometriä ja en ehtinyt enää saada kunnollista lämpöä vaatteitteni sisään. Montellin majan lämmössä nimittäin jää housujen tuulen vastaisessa ulkopinnassa alkoi sulaa ja sitoa itseensä lämpöä ja se aiheutti hetkellisen kylmyyden tunteen. Se meni ohi, kun pääsimme hetken päästä yöpaikkaamme.

Vältän sadevehkeitä viimeiseen asti, koska niitten sisällä tulee hiki ja sitten olen märkä sekä päältä että vaatteiden sisältä. 13,3 kilometriä retkeilyvaatteeni (Fjällräven Keb -takki ja -housut, joista kirjoitan teille lisää tietoa ja käyttökokemuksia lähiaikoina) ja merinovillaiset alusvaatteet pitivät märkyyden poissa iholta juuri ja juuri. Lumi oli tosin ihan lunta, tai lumen ja rännän välimallia, mutta sellaista ”vähän vaan märkää”. Jos matka olisi ollut pidempi, olisin vaihtanut Montellin majan kohdalla kuivat vaatteet välikerrokseen ja mukanani olleet sademaastohousut (kangas on kuin Goretex, mutta jokin kopio siitä) jalkaan, kuivattanut takin ja jatkanut matkaa. Tiesin kuitenkin, että matkaa on jäljellä enää 1,2 kilometriä, enää ei ollut huippuja ylitettävänä ja perillä odotti lämmin tupa ja kuivaushuone. Sadevaatteet olisin vastahakoisesti valinnut jo aamulla, jos olisi satanut vettä, mutta nyt satoi lunta.

 

 

Nammalakurussa kuoriuduimme vaatteistamme ja laitoimme ne kaikki kuivumaan  kuivaushuoneeseen, joka tulikin melko täyteen. Tiesimme perässä tulevan vielä ison porukan, joten laitoimme kaminaan lisää puita ja toivoimme vaatteiden ehtivän kuivua ennen muiden saapumista. Kengät veimme suosiolla tupaan, että ne ehtisivät varmasti kuivua kunnolla ennen seuraavaa päivää. Ihanat kanssaretkeilijät olivat laittaneet tuvan lämpiämään ja pääsimme suoraan ruoanlaittoon. Tupa täyttyi iltasella kokonaan, kun vielä kaksi porukkaa seurasi meitä hetken päästä. Nammalakurussa on kuitenkin 20 paikkaa autiotuvan puolella, joten kaikki mahduimme nukkumaan, se kuinka hyvin, onkin sitten eri juttu. Korvatulpat ovat ystävät!

Reissu oli tällä kohtaa yli puolen välin, ja jo ikimuistoinen! Seuraava pätkä olikin reissun viimeinen, siitä lisää taas pian.

//Anne

 

Vaelsimme Hetasta Pallakselle kesäkuun alussa 2016 reittiä Hetta-Sioskuru-Tappuri-Hannukuru-Nammalakuru-Pallas. Hetta-Pallas-vaelluksemme esitellään pieninä paloina noin kymmenessä osassa, joista tämä on kuudes. Välissä kerron myös retken valmisteluista ja varusteista. Kaikki osat löytyvät tunnisteen Hetta-Pallas alta täältä. Jos haluat tietää jostain tietystä kohteesta tai etapista enemmän, kysy, kommentoi tai laita viestiä!

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Powered by WordPress.com.

Ylös ↑

Matkailuakatemia

Päättyneen Suomat-akatemian ja nykyisen YritysLab-hankkeen yhteinen sivusto. Hankkeissa mukana laaja verkosto Suomen koulutusorganisaatioita.

Pipo silmillä

Lumeen rakastunut seikkailija

Reppu ja reissumies

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

LUONTOHAASTE

Tartu haasteeseen ja lähde kanssamme seikkailulle Suomen luontoon!

Lähierä™

Luonto on lähellä

Paula's photo

Photos and about photography in Jyväskylä

A Blog About Adventure

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

An Englishman in Finland: Blog

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Metsän suloisin paikka - Skogens ljuvligaste plats

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Pilkunviilaaja(ko)rento

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Yhteiskuntakriittinen puolue

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Elämäntapana Elämä

Kiivetään vuorille, juostaan alas, matkustetaan maailman ääriin.

Daphnion

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Tassut trailille

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Travellover

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Likely Gone Hiking

Moments from near and far

Polku

Outdoor Life Above the Arctic Circle

Reppu ja Reissumies Backpacker's Backpack

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Putkiaivomies ~ luonto kutsuu.

Retkeilyblogi suurella sydämellä.

Sinisen repun kirous

Hyvin pitkälti retkeilyä, ulkoilua, luontoaiheita, kaikenlaista näpertelyä ja kokeilua - ja joskus jotain muutakin!

Backroad Balkans

Never Stop Exploring

Reppuretkiä

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

huippuretki.fi

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Naisretkeilyn koko kuva

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

TIMOANTTALAINEN.COM

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

KEAN RETKI

Kaupunkilaisneito etsii luontoaan

%d bloggers like this: