Villaterapiaa, osa 1

Juhannusviikon perusleirimme oli Kolin kansallispuiston Seppälän tilan punainen tupa ja pusikkomaa – hieman oli kasvusto päässyt villiintymään, kun oli kesän alussa lämpöä ja sadetta. Itikoita riitti, niin ulkona kuin sisällä. Kerron teille joskus myöhemmin hankalasta suhteestani Itä-Suomen luontoon, koska ison osan traumoistani ovat aiheuttaneet nuo suurissa laumoissa liikkuvat verenimijät. Hätä ei kaihda keinoja, joten viritimme sisälle kaksi riippumattoamme hyttyssuojineen sekä teltan sisäosan. Sen jälkeen maalla alkoi uni maistumaan!

Me olimme siis alkuvuodesta osallistuneet arvontaan lammaspaimenviikoille pääsystä ja Heikkiä arpaonni potkaisikin. Ajankohta oli niinkin täydellinen kuin juhannusviikko!

Lammashoitopäiväkirjan mukaan lampaat olivat olleet alkukesästä ujoja, mutta kolme viikkoa ystävällisiä paimenia oli tuottanut tulosta ja päkäpäät rynnivät meitä morjestamaan kovalla kiireellä. Mahdollisesti ne olivat oppineet, että hoitajat tuovat aina herkkuja. Lammas herkuttelee esimerkiksi pihlajan oksilla tai leivällä tai kaurahiutaleilla. Meille ei tullut mieleenkään leipää viedä niille, sillä herkuttelimme itse Pielispakarin ruisleivällä eikä sitä jäänyt lampaille. Luotimme lammaskuiskaajuustaitoihimme.

Lampaiden hoitopäiväkirja, maanantaina 20.6. Sää aurinkoinen ja välillä pieniä kuurosateita, saavuimme puolenpäivän maissa Seppälän tilalle.

Lampaat olivat pötköttelemässä, mutta mentyämme aitaukseen ne tulivat uteliaina luokse. Heti noustuaan ne tekivät pipanoita, se on kai merkki siitä, että ne ovat kunnossa?

Lampaiden hyvinvoinnin siis voi tarkastella muutamasta asiasta: ne kakkivat pipanoita, eivät pötköjä tai liejua. Ne tekevät kaiken laumana voimakkaan synkronoidusti ja myös kun ne asettuvat makuulle, ne makaavat kylki kyljessä. Jos joku erkanee ryhmästä ja on jatkuvasti erillään, se on luultavimmin kipeä. Lampaiden vatsa ei saa pömpöttää toispuolisesti: silloin ne ovat syöneet itsensä ähkyyn eivätkä märehdi oikein, esimerkiksi laidunlohkoa vaihtaessa voi käydä näin.

Lampaiden hoitopäiväkirja, tiistaina 21.6. Sää aurinkoinen ja lämmin, noin +20 astetta.

Kävimme kahdeksan aikaan aamusella vaihtamassa vedet ja laskemassa lampaat. Niitä oli edelleen kahdeksan. Ne eivät juo paljon, mutta se johtuu kai uudesta laitumesta, jossa paljon kosteaa ruokaa. Annoimme kivennäisiä ja lampaat tuntuivat olevan niistä innoissaan. Illalla siirsimme lampaita lähemmälle laitumelle ja se ei ensin onnistunut ollenkaan, kun koitimme niitä ohjailla oikeaan suuntaan ”paimentamalla”. Kun otin muutaman pihlajanoksan ja siirryin ”vetämään” eli houkuttelemaan niitä laitumien välisellä portilla seisten, ne juoksivat perässäni uudelle laitumelle. Kävimme moikkaamassa Lakkalan lammastilallisia ja saimme kutsun savusaunaan iltasella.

Pikkukoiramme kiinnosti lampaita ihan hirveästi: ne kerääntyivät riviin ja tuijottivat sitä. Koira ei uskaltanut edes haukahtaa, se oli niin hämmästynyt huomiosta. Se lipoi huuliaan ja haukotteli, eli koetti olla koirien elkein huomaamaton. Veimme sen tupaan, koska se oli väsynyt edeltävästä koirahoitolaviikosta ja autolla matkustamisesta. Koirat ja muut lemmikit täytyy muuten aina kansallispuiston alueella pitää kytkettynä.

Lampaiden hoitopäiväkirja, keskiviikkona 22.6. Sää on edelleen aurinkoinen ja lämmin.

Kokeilin viikatetta pihaheinikkoon, mutta hikihän siinä tuli. Itikat ja paarmat kiusaavat. Kävimme tänään Ukko-, Akka- ja Paha-Kolilla katsomassa maisemia.

Seppälän tilan pihapiirissä tosiaan niitty rehottaa. Kansallispuiston tiloilla suositaan vanhoja työtapoja, kuten viikatteen käyttöä. Viikate on terävä ja helppokäyttöinen, mutta kyllä sen käytössä hiki alkaa virrata jo lyhyen heilumisen jälkeen ja koko ison pihan niittäminen pieni osio kerrallaan vei meiltä kahdelta hengeltä viikon. Tuona aikanahan toinen reuna oli alkanut taas rehottaa. Kiitos siis nykyajalle ruohonleikkureista!

Kerron vielä myöhemmin lisää loppuviikon tapahtumista, palaamme siis blogissa Kolille vielä uudelleen. Kaikki lammasjutut löytyvät myöhemmin täältä. Tässä vielä linkki Heikin tekemään videoon, osa 1:

//Anne

 

Olimme Kolin Seppälän tilalla lammaspaimenina juhannusviikolla 2016. Kaikki lammaspaimenviikon juttumme löytyvät tunnisteen Lammaspaimenviikko alta eli täältä.

One Reply to “Villaterapiaa, osa 1”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s