Hetta-Pallas, osa 2: Pyhäkero-Sioskuru

Pyhäkeron autiotupa jäi taa, pienessä koivikossa pitkospuiden yli juoksi ensimmäinen reitillä näkemämme poro ja sen perään aikamme kuikuiltuamme lähdimme nousuun.

Tunturille majoituspaikkamme rouva oli antanut varoituksen: koko ajan näyttää, että olette perillä, mutta se onkin vain yksi portaan reuna ja sen jälkeen nousu taas jatkuu. Näin meille kävikin pari kertaa, mutta sitten tajusimme jutun juonen ja keskityimme kapuamiseen. Onnekseni olin juuri tällä reissulla päättänyt opetella käyttämään vaellussauvaa, ainakin yhtä. Toisen lainasin vaelluskaverille. Yksikin sauva tuntui hassulta ensialkuun, mutta tajusin kyllä hyödyn: veri kiertää paremmin hartioissa ja päässä, kun käsilläkin hieman työskentelee.

Huipulle nousua kertyy yhteensä 300 metriä. Me olimme ihastuneita jo päästyämme huippujen välin satulalle, jossa olimme vasta puolivälissä. Otimme siinä 2-vuotishääpäiväkuvan ja puhuimme puhelimessa viimeiset puhelut tällä reissulla, kuuluvuutta kun ei tullut tarkistettua etukäteen.

Sorastettu polku on helppoa kulkea. On luonnolle helpointa, että kaikki ihmiset reitillä tallovat yhtä uraa kuin koko rinnettä. Kevät oli pitkällä ja kaikenlaiset pienet kukat loistivat maassa. Laitan teille jossain vaiheessa erikseen kukkakuvia, koska niitäkin riittää! Luntakin oli maassa paikoittain ja sille nauroimme, josta varmaan koston saimmekin pari päivää myöhemmin…

 

Pyhäkeron huipulta hyvässä säässä maisemia sai ihailla joka suuntaan. Siellä tuuli aivan älyttömän kovaa. Minua vain nauratti se kaikki upeus, jo tässä kohtaa reissua, kymmenen kilometrin kohdalla, olin muuttumassa lapinhulluksi. Ei kai se mitään haittaa. Tiesinhän, että syksyllä olen jo tulossa takaisin.

 

Emme olisi malttaneet huipulta lähteäkään, mutta niin vain nostimme rinkat takaisin selkään ja lähdimme tallustelemaan kohti majapaikkaa, Sioskurun varaustupaa. Sinne matka tuntui pitkältä, koska vaikka tunturissa näkee aina kilometrien päähän, välissä olevia asioita ei aina näe. Tupakin oli taas piilotettu painanteeseen, jota ei mitenkään ennalta nähnyt. Kerran jo tarkistimme kartasta, missä se luuraa, ja tuolloin olimme varmaankin korkeintaan kilometrin päässä. Vilaustakaan tuvasta ei tuohon kohtaan eikä sitä ennen näkynyt.

Sioskurun tuvan vieressä menee puro, pihapiiriin kuuluu taas käymälä, huoltorakennus ja nuotiopaikkoja. Tuvassa on kaksi puolta, varaustuvassa on tilaa 8 hengelle ja autiotuvan puolella 16 hengelle.

Tuvalla keittelimme vähän vettä ruokia varten ja totesimme tuvan kansoitetuksi, onneksi meillä oli varaus. Reissukaveri joutui telttamajoitukseen. Oli partiolaisia isolla porukalla, monta eri telttakuntaa ja varauspuolella kanssamme naisporukka, josta kaikki olivat ainakin 5 kertaa vaeltaneet reitin, yksi 35 vuoden aikana paljon enemmänkin, kuulemma jokaisen lapsenlapsen kanssakin erikseen. Hän kertoi, että vaelluskavereita on pitänyt välillä vaihtaa, kun kaikki tuppaa siirtymään nitrokerhoon.

Päättelin tästä, että vaeltaminen on erinomainen keino pysyä poissa nitrokerhosta.

Tuvassa oli erinomainen varustus: kaasuhella, kamina, pirttipöytä ja penkit, sängyissä peitot ja tyynyt. Teimme ensimmäisen aloittelijan virheenkin: roudasimme rinkat pieneen tupaan sisälle ja kun muut tulivat varauspuolelle, emme muistaneet niiden olevan siellä keittiön työtason alla viemässä tilaa. Saimme tämän kuitenkin anteeksi, kun olemme niin aloittelijoita ja pahoittelimme mokaamme. Yöllä luulin tarvitsevani korvatulppia, mutta tämän porukan kanssa ne eivät olleet tarpeen, en herännyt kertaakaan kuorsaukseen tai mihinkään. Toivottavasti hekään eivät!

//Anne

Vaelsimme Hetasta Pallakselle kesäkuun alussa 2016 reittiä Hetta-Sioskuru-Tappuri-Hannukuru-Nammalakuru. Hetta-Pallas-vaelluksemme esitellään pieninä paloina noin kymmenessä osassa, joista tämä on toinen. Ensimmäinen osa löytyy täältä. Kaikki retken jutut löytyvät tunnisteen Hetta-Pallas alta. Välissä kerron myös retken valmisteluista ja varusteista. Jos haluat tietää jostain tietystä kohteesta tai etapista enemmän, kysy, kommentoi tai laita viestiä!

4 Replies to “Hetta-Pallas, osa 2: Pyhäkero-Sioskuru”

  1. Hyvän näköiset nämä teidän uudet sivut. Mulla oli aiemmin myös ongelmia kommentoinnissa, mutta ne johtu omista asetuksista ja eipä ole enää. Kiva kun avasitte aloittelijoiden mokat. Itse olin juuri Perämerellä saaressa ja rikoin saunaetikettiä, jota en tullut ajatelleeksi hetkeäkään, mutta myöhemmin tajusin, että saunaetiketti on etiketeistä pyhin 😉 Ihana lukee näitä teidän juttuja ja reissuja. Suurella mielenkiinnolla ja tarttuvalla lappikuumeella lueskelen.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s