Kaakkurinkierros – ollapa vielä Olhavalla

Katajavuorelta Kaakkurinkierroksemme jatkui kohti lounaspaikkaa, Kuutinkanavaa.

Katajavuoren näköalapaikan jälkeen maisemat vähän rauhoittuivat, mitä nyt jatkuvaa ylä- ja alamäkeä oli sekä metsän laadullista vaihtelua. Metsässä riitti ihailtavaa, mutta nälkä ajoi matkamiehiä ja -naista taukoilemaan. Kuutinkanavalla riittikin porukkaa, oli kotimaista ja ulkomaista, kaikki ahmivat ruokaansa kuten mekin, koko päivän reippailun nälkiinnyttäminä petoina. Keitimme vielä ruoan päälle kaffet ja söimme Karrin tarjoamaa lähes sataprosenttista suklaata. Se oli… no, takapotkuahan siinä riitti ja kahvin kanssa se oli erinomaista, mutta kaipasin hieman sokeria ja maitoa päälle. Oli minulla Mars-patukoita taskussa, joten maitosuklaan tuskakin helpotti niitä syödessä.

Ykkösenä välipalalistallani on Mars, toisena tulee Twix tai Lion ja kolmantena, ei suinkaan vähäisimpänä, Rainbow:n pähkinäpatukka (3 kpl/pakkaus). Söisin toki omatekoisia, mutta niihin olen vähän laiska ja myös ne erikoisliikkeiden todella hyvät mysli-energiapatukat on namia, mutta jos ostan eväät viime tingassa lauantaiaamuna kello seitsemän maissa, on tyydyttävä tavallisen kaupan tai huoltoaseman aineksiin. Oma moka!

 

Lounaan jälkeen kipusimmekin rankasti heti ylämäkeen, nimittäin kartassamme nimettömälle kukkulalle Kuutinkanavan takana. Reitti kiertää Kuutinlahden ympäri ja maisemat olivat niin lounastauolla kuin lounaan jälkeenkin mahtavat. Sen verran ruokailu verotti voimia, ettemme kiertäneet Mustanlamminvuoren näköalatornin kautta, vaan suuntasimme Olhavalle. Kävimme ensin ihailemassa kiipeilijöiden rohkeutta vastarannalta, sieltä kun katsoo ja näkee ihmiset muurahaisina jykevällä seinällä, saa mittasuhteet taas kerran kohdilleen tässä elämässä, kiitti vaan, jääkausi.

IMG_4091

Olhavankierros – jätetään väliin, näyttää kyllä paperilla hyvältä, mutta halusimme päästä kallion laelle. Kiipesimme siis oikoreittiä (Korpinkierrosta) Olhavan laelle. Ja huhhuh taas! Kyllä kelpasi taukoa pidellä taas, pohdimme nimittäin oikaisseemme niin paljon jättäessämme Olhavankierroksen väliin, että jossainhan sitä aikaa piti kuluttaa, ehkä nimenomaan tässä. Kiven päälle päästyä olo oli sankarillinen ja itse asiassa vähän selälleen heittäydyinkin ihailemaan maisemaa ja tuulettamaan selkää. Heikin valokuvatessa ja minun huokaillessa Möykky päätti muuntua Gandalf Harmaaksi kierimällä maassa. Onneksi sen turkki on itsepuhdistuvaa mallia, sillä illalla se jo karisti loput harmaudet makuupussiini nukkuessaan siellä.

 

Osa 1 reissustamme löytyy täältä ja jatkoa seuraa vielä!

//Anne

One Reply to “Kaakkurinkierros – ollapa vielä Olhavalla”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s