Kaakkurinkierros – alussa kiljumista ja pyörtyilyä

Alunperin Repoveden kansallispuiston Kaakkurinkierros-retken suunnittelijoita oli neljä, mutta matkaan lähti kolme ja koira.

Jaoimme vaelluksen kahdelle päivälle: lauantaina Lapinsalmen parkkipaikalta myötäpäivään reittiä Tolosentalolle asti (Saarijärven parkkipaikan vieressä) ja sunnuntaina reitin itäpuolta takaisin.

Kaakkurinkierros on 24 kilometriä ja tällä suunnitelmalla päivämatkat olivat 14 ja 10 kilometriä.

Auto starttasi Jyväskylästä ennen kahdeksaa ja Google Mapsin lyhin reitti oli oikein maisemakierros. Kannattaa siis katsoa tarkemmin kotosalla, jos kiirustaa: isoja teitä voi posotella kovempaa kuin hiekkateitä, mutta juuri tuo lyhin reitti tarjosi upeat maalaismaisemat. Repovedelle ajaa noin 2,5 tuntia Jyväskylästä.

Parkkipaikkoja on joka puolella puistoa, me valitsimme reittimme alku- ja päätepisteeksi Lapinsalmen riippusillan.

Riippusilta olikin ensimmäisenä vastassa ja vaikka etukäteen olin vieläkin huolissani omasta korkeanpaikankammostani, huomaan sen lientyneen, sillä tahallisesti provosoiva otsikkoni ei toteutunutkaan.

Käännekohta pelkojeni päihittämisessä olivat kai viime kesäiset Yosemiten korkeudet, kun alas oli vain käsittämätön matka ja kaiteelta kurkistaminen ei tuntunutkaan kauhealta vaan hyvältä.

Lapinsalmen riippusilta ei ehkä ollut käsittämättömän korkea, mutta komea se on!

Selvisin pienellä jännityksellä, alussa Möykky teki stopin ja jouduin peruuttamaan takaisin antamaan sen Heikille kannettavaksi. Sitten kävelin reippaasti toiselle puolelle odottelemaan seuruetta.

Seuraavaksi yli tulivat Heikki ja Möykky. Se olikin herttaista, sillä Möykky teki jostain syystä uimaliikkeitä koko matkan yli. En ole ihan heti nähnyt yhtä hauskaa sillanylittäjää ja kuten silloin arvasin, uimaharjoitukset toistuivat retkellä myös toisessa kohtaa. Sieltä saimme videota, linkitän sen tännekin, kun kerron toisen päivän marssistamme.

Heti tuossa alussa sai makua tulevasta, sillä paras suunnittelijamme jääkausi on myllännyt koko alueen.

Ensimmäistä kertaa totesimme jopa matkapuhelimen kuuluvuusongelmia paikoittain, kun pystysuoraa kalliota oli joka puolella. Kiipeäminen kallion tai mäen laelle kuitenkin usein palautti kuuluvuuden erinomaiseksi.

Ensimmäinen näköalapaikka (jos ei siltaa lasketa), tulikin jo 800 metrin päässä sillalta, Katajavuori. Siellä seurasi taas se herkistyminen, kyynel vierii silmäkulmasta ja Maamme-laulu soi sydämessä.

Retkisää oli mitä mainioin, vaikka koko viikon oli säämiehet näytelleet pisaroita. Tämä siis oli jo ennen lounasaikaa, syömään kävelimme Kuutinkanavalle.

Möykky yllätti nirsoilullaan, tavallisesti sille maistuu vesi ties mistä kuralätäköstä, niin nyt suoraan järvestä: ei, järvestä astiaan nostettuna: ei, mutta katsos kun ystävämme Karri kaatoi vesipullostaan Palokan vesijohtovettä kuksaan, niin johan alkoi Möykylle maistumaan!

Minulla on tässä taas mahdoton läjä kuvia, joten jatkan kertomusta Repovedeltä piakkoin! Yritän muistaa, mihin kohtaan jäin… kyllä, ekaan päivään eikä tässä kohti vielä edes syöty!

//Anne

 

3 Replies to “Kaakkurinkierros – alussa kiljumista ja pyörtyilyä”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s