Haukanhieta ja Saku Sammakko kosioretkellään

Helatorstain ja äitienpäivän viikonloppu helli kesäisellä säällä ja virkanainen ja hänen konttorininjamiehensä (eli me, Anne ja Heikki) saivat perjantain vapaaksi, joten viikonlopusta kasvoi miniloma. Riippumattoilu oli testiajossa niin mukavaa hommaa, että päätimme pakata mattomme ja nukkua luonnon helmassa pari yötä.

Kohteeksi valikoitui Helvetinjärven kansallispuisto Ruovedellä, joka niukasti hävisi äänestyksessä viime syksynä, kun lähdimmekin Salamajärvelle viikonloppuretkelle.

Yöpymispaikan nimi oli Haukanhieta, joka sijaitsee kansallispuiston länsipuolella. Tunnetumpi kohta kansallispuistossa lienee Helvetinkolu, jossa kävimme päiväretkellä. Kerron retkestämme useammassa eri jutussa, koska valokuvia… no niitähän taas riittää!

Selvisi sekin, miksi Heikin kanssa on niin hidasta kävellä polkua ensin yhteen suuntaan ja sitten takaisin tullaan puolet nopsemmin: ensin otetaan kuvat ja sitten paluumatkalla kaikki on jo nähty.

Helvetinjärvelle ei kauaa aja Jyväskylästä. Matkaan kului pari tuntia, vaikka kiersimmekin Jämsän kautta hakemassa kaverilta lainaan retkipeitteen suojaamaan sateelta. Navigaattoriin laitoimme Haukanhieta ja löysimme perille oikein hyvin, tosin epäilen reitin järkevyyttä, mutta kun oikein varovasti ajoi, niin monta kilometriä kelirikkoa meni jotenkuten. Kannattaa katsoa, mitä kautta navigaattori ajattaa, jos olette menossa!

Aurinkoinen sää ja helatorstai olivat saaneet kansan liikkeelle, parkkipaikka oli melkein täysi iltapäivällä kahden maissa, mutta kolo autolle löytyi sittenkin.

Haukanhiedan parkkipaikalta on muutama sata metriä itse Haukanhiedalle, joka on ihana pitkä hiekkaranta, vieressään kuivaa mäntykangasta laittaa teltta pystyyn tai, kuten meidän tapauksessamme, virittää riippumatot puiden väliin keinumaan. Kun parkkipaikka ja perusleiri olivat vierekkäin, jätimme teltan autoon, se olisi kuitenkin 5 minuutin matkan päässä, jos tarve tulisi.

Pystytimme leirin: riippumatot kiinni ja sadesuojat turhan päiten niitten päälle, ajattelimme niiden suojaavan majoitteitamme uteliailta ennemmin kuin sateilta, kun itse lähdimme kävelemään iltakävelylle.

Täytyy myöntää, että pienet päiväunet otin tuossa kohtaa, sitä vartenhan minä halusin nimenomaan riippumatossa retkeillä!

Iltakävelyllä itään päin – ja sitten pohjoiseen

Iltakävely, osa yksi, suuntautui Heinälahtea kohti. Siellä olikin vastassa hävityksen kauhistus, kun kaikki puut makasivat läjässä polun päällä. Jumalattoman suuria runkoja oli kaatunut pitkin metsää ja ne ovat itse asiassa olleet siellä vuoden 2010 myrskyistä saakka. Tuolloin myrskyn kaatamat puut jätettiin lahoamaan ravinnoksi lahopuuta tarvitseville hyönteisille.

Hivenen kosteaa sammalikkoa tarvoimme siis kierrellen puunrunkoja, mutta niistä ohi päästyä olikin edessä Haukanjärven upeat rantakalliot, vähän pitkospuita ja todella paljon kovaäänisiä sammakoita.

Sammakot olivat keväthommissaan, kurnutus kuului joka puolelta suojaisia poukamia eivätkä kiihtyneet lemmiskelijät meitä pelänneet, ei niillä ollut mitään kiirettä mennä karkuun, olivat vain toisistaan kiinnostuneita.

Heikki nimesi minut rouvaksi, joka vihaa sammakoita, mutta en minä tahallani niitä lähes tallonut, säikähdin ihan kamalasti joka kerta, kun sammakko hyppäsi kengän vierestä karkuun! Ja onneksi vain melkein, sillä millä tuollaiset saisi pois kangänpohjasta, ei sitten millään..

Haukkajärvellä on kaikissa saarissa maihinnousu ja liikkuminen kielletty 15.4. – 31.7. lintujen pesinnän onnistumiseksi, mutta polkua saa tallustella rauhassa.

Emme käyneetkään Heinälahdessa saakka vaan käännyimme vahingossa Pirkan Taival -reitille ja sehän veikin ulos kansallispuistosta. Kyltin kohdalla käännyimme takaisin ja lähdimme leiriin laittamaan iltaruokaa.

Ruoan päälle lähdimme vielä toiselle iltakävelylle, vähän kurkistamaan toisen retkipäivän reittiä eli Hiekanhaudalta pohjoiseen Helvetinkolulle vievää polkua. Kävelimme noin puolitoista kilometriä hienolle näköalapaikalle, sekin vielä Haukkajärven rannassa. Paikalle oli rakennettu hienot puiset rakenteet, siellä oli pöytää ja penkkiäkin istuskella, mutta tapani mukaan minä, kivienhalaaja, menin kalliolle rantaan istumaan.

Takaisin tullessa olikin jo melkein auringonlaskun aika ja sitä katselimme Haukanhiedan hiekkarannalla istuskellen. Ja riippumatossa, kun hyttyset alkoivat iskeä. Niitä oli ensin vain rannassa, mutta kyllä ne löysivät meidän leirimmekin hetken päästä, joten vetskari kiinni ja auringonlaskun ihailu jatkui riippumaton suojista.

Haukanhieta oli tosi suosittu kohde, joten meillä oli myös ihmisseuraa, ei vain öttiäisiä, rannassa oli joku iso melontaporukka telttasaunoineen sekä montakin perhekuntaa telttailemassa. Illalla ei kuitenkaan ollut sen kummempaa menoa ja meininkiä, vaan kaikki menivät yöpuulle hyvissä ajoin, ehkä auringon väsyttäminä.

Mitenkäs se sitten nukutti? Siitä kerron lisää piakkoin!

//Anne

P.S. Kuten tavallista, ajo-ohjeita, karttoja ja muita katselimme kansallispuiston omilta sivuilta.

One Reply to “Haukanhieta ja Saku Sammakko kosioretkellään”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s