Apinamies Heikki

Käviko nyt tosiaan niin, että löytyi uusi laji entisten rinnalle? Kuntosaliharjoittelu on tosi mahtavaa, siinä saa nopeasti tuloksia ja juokseminen on kivaa ulkona niin kauan kuin ei kuole pajun kukkiessa ja katujen pölytessä. Viimeksi eilen juoksin piirun alle 4 kilometriä ja pari tuntia meni ennenkuin henki kulki normaalisti. Jotain kuitenkin jäi puuttumaan kuntoilusetistä, sillä ihmisen pitää… venyä?

Kävimme itärajalla Lappeenrannan kylässä tuossa viikko-pari sitten ja siellä ystävämme ehdotti kuntosalin sijaan paikallisen kiipeilyhallin Bouldersaimaan avoimien ovien päivää. Hieman skeptisenä kävelin ovista sisään, kengätkin piti jättää ihan ovelle asti ennen kuin näki yhtään työntekijää. Vastaanotto oli kyllä aurinkoinen ja selvästi näki, että tiskin takana hymyilevä kaveri halusi meikäläisen tykästyvän tähän lajiin. Allekirjoitettiin vähän papereita, joissa mainittiin kuolema ja vastuuvapaus ja että olen ryhtymässä tähän vapaasta tahdostani.

Varusteitahan tämä touhu ei kauheasti vaadi, mitä nyt jalkoihin survotaan eräänlaiset jumppatossut. Kiipeilykengät tulee kaiketi olla sen oloiset, että käytössä olisi kokoa liian pieni tohveli. Eli jos vähän puristaa, hyvä.

Sisätilakiipeily (en osaa vielä sanoa boulderoiminen, se on sanana niin kömpelö) ei myöskään vaadi köysiä tai varmistajia. Herran haltuun vaan ja seinälle! No ei, onhan siellä kokolattiapatja odottamassa välttämätöntä putoamistasi. Toivat mieleen ala-asteaikaiset jumppapatjat, joten niille romahtaminen onnistui kuin itsestään.

Vailla sen kummempaa venyttelyä tai ideaa, miten hallissa tulisi käyttäytyä, loikkasin seinälle ja aloin apinamieheksi. Kyllähän mulle kerrottiin värikoodeista ja perusajatuksesta, mutta ensimmäiset pari kertaa pyrkimys oli vain päästä maasta huipulle. Selvisikin että olen aika luonnonlahjakkuus kiipeilyssä*. Tunnin verran siellä riehuimme ja jos aiemmin pohdin, että miten sitä saisi treenattua kyynärvarsia, enpä pohdi enää. On meinaan sen verran tehokasta reeniä tuo.

*Tarkennuksena sen verran, että toisella kiipeilykerrallani sain kyllä kuulla että aivan päin honkia oli tekniikkani ja että kyllähän sitä meikäläisenkin tyylillä ylös pääsee, mutta voimavarat ehtyvät ennenkuin ehtii kissaa sanoa. Eli opittavaa on!

Heti seuraavana maanantaina köpöttelinkin jo Jyväskylän Boulderpajan ovista sisään ja pistin E-passin hyötykäyttöön. Jos sitä vaikka kerran viikossa pyrkisi käymään maailman huipulla.

Siitä puheenollen, tällä viikolla on menossa Pyöräilyviikko ja sehän ei sitten millään lailla liity tähän boulderointiin, paitsi että liittyy! Tällä viikolla Jyväskylän Boulderpajan kesäkortin (kesä-elokuu eli 3 kk) saa edullisemmin kuin tavallisesti. Kesällähän sitä luulis, ettei oo aikaa harrastaa sisälajeja, mutta kyllä ne sadepäivät sieltä tulee. Kun vaihtaa kuntosalin kiipeilyseiniin, saa paitsi uskomattoman ranta-apinan ylävartalon, myös komeammat mustelmat ja isovarpaisiin mukavat hiusmurtumat.

//Heikki

One Reply to “Apinamies Heikki”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s