Lähdin kuvaamaan vähän joutsenia

Mä olen harrastanut valokuvausta jo jonkin aikaa – päälle vuosikymmenen, luulisin. Ja jos jotain olen oppinut eläinlajien kuvaamisesta, on että on oltava kärsivällinen.
Täytyy pysytellä pitkiä aikoja paikallaan, vaiti, ja antaa luonnon tuoda tilaisuuksia linssin eteen. Ei saa hätiköidä eikä antaa vastoinkäymisten lannistaa. Täytyy olla kärsivällinen.

Olen myös oppinut, että mä en sitä ole. En sitten ollenkaan.

Niin monelle oravalle olen hampaideni välistä sihissyt pysymään nyt piru vie paikallaan kun ei voi olla liikaa vaadittu. Tusinaa pulua ja varista on yritetty lahjoa ja jopa kiristää toistamaan se äskeinen hieno asento, mutta kun en ollut valmiina silloin – tarkennus meni ohi tai jotain.

Eli toisin kuin varmaan luulit, tämä ei olekaan aloittelijan opas luontokuvaamiseen. Meikäläisestä ei todellakaan kannata ottaa mallia. Uskon vakaasti ”mene vaan ulos ja koita löytää jotain kuvattavaa”-taktiikkaan. Sillä mentiin tänäkin maanantai-iltana kun Anne nauroi mun ninjamaisille hiipimisilleni tuolla Jyväsjärven kaislikossa. Uskollinen ja hitaasti tarkentava Tamronin zoomiputki suhisi siellä kivasti, vaimeasti kuin höyryveturi – kas kun eivät sitä jo linnut säikähtäneet.

– Heikki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s