Me teimme sen!

Edellisestä reissusta viisastuneena lähdimme matkaan ilman telttaa ja etenkin ilman pikkukoiraa. Suksilla taival olisi sujunut epäilemättä sutjakkaammin, mutta sellaisia pelejä emme omista, joilla umpihankea voisi halkoa. Sen sijaan lumikengät eli kahdetkin löytyy ja niillä teimme hikiretken Selänpohjan parkkipaikalta Soimalammen laavulle ja tällä kertaa – ilmoitan tämän suurella innostuksella – olimme yötä ulkona!

Rinkan kantaminen lumikengillä liikuttaessa oli urakka, varsinkin kun pehmeää pakkaslunta oli sadellut hiljaksiin jo pari viikkoa. Vaatteita piti vähentää kerran ja muutaman kerran hörpätä vettä, ennen kuin muutama hassu kilometri oli taitettu. Metsä oli hiljainen ja liikkuessamme kuulimme vain oman puuskutuksemme. Toinen lumikenkäni piti pienen narahduksen joka kerta, kun nostin jalkaani ylöspäin. Joku oli hiihtänyt edeltämme ja odotinkin meidän tapaavan paluumatkalaisen, mutta näin ei käynyt. Tarvoimme Mäyrän kierrosta vastapäivään, kunnes teimme piston Soimalammelle johtavalle polulle.

Mäyränkierroksen alkupää on kovin mäntyinen ja harjuinen. Suoria runkoja ja pieniä nousuja ja laskuja harjujen päälle ja taas alas. Muutama lampikin oli tehnyt pesän harjujen väliin. Soimalammen matkalle sattui pari risteystä, joissa kaikissa oli selkeästi merkitty suunta seurattavaksi ja reitillä siniset tiplut puiden rungoissa veivät lähemmäksi yöpaikkaamme ilman eksymisen pelkoa.

Mäyränkierrokselta käännyttyämme maisemat muuttuivat. Suksimies tai -nainen oli tehnyt poikkeuksia kohdissa, jotka meillekin aiheuttivat oksien väistelyä. Alkoi kuusimetsä ja vähän matkaa kuljettiin jonkinlaista tasaista tienpohjaakin. Juuri ennen Soimalampea on kaunis satumetsä, josta pienen suon reunalta teimme viimeisen nousun kivikkoiseen rinteeseen. Soimalammelle saavutaan eteläpuolelta ja lammen reunalta näkyykin kaunis laavu mäessä, kuin pieni ja täydellinen kesämökki pyöreän lammen rannalla. Hiihtäjä oli mennyt lammen poikki ja pysähtynyt laavulla jättäen meille vielä lämpimän nuotionpohjan ja jatkanut sitten matkaansa laavun ohi metsään.

Laavulla teimme tulet ruoanlaittoa varten ja heti syötyämme, ennen pimeän laskeutumista, kävimme tekemässä halkoja polttamiemme tilalle, kuuluuhan se hyviin tapoihin. Metsähallituksen saha ja kirves tekivät tehtävänsä ilman hienosäätöä ja saimme aikaan halkoja, joista sitten omalla upouudella retkikirveelläni (kyllähän joka naisella pitää oma kirves olla!) tein pienempiä sytykkeitä aamuksi.

Pimeä laskeutui nopeasti ja kun askareetkin yhden yön kodissamme oli suoritettu, teimme vielä valokirjoituskuvia ja istuskelimme juttelemassa. Reipas lumikenkäily, puunhakkuu ja raitisilmamyrkytyskö lie ollut päällä, mutta seiskan jälkeen alkoi jo nukuttaa. Pimeässä ei tehnyt ollenkaan mieli lähteä seikkailemaan, joten kömmimme makuupusseihin ja tuijottelimme ensin hiiltyvää nuotiota ja sitten pimenevää metsää ympärillämme. Metsässä ei muuten ole talvella pimeää, kun silmät tottuvat valottomuuteen. Näkymä on sama kuin päivälläkin, mutta tummansinisen kalvon läpi. Kuutamoa ei ollut, vaan taivas oli pilvinen. Lumi heijastelee siltä vähäisenkin valon.

Nuotio oli lämmittänyt laavun katon reunaa ja siltä tippui vettä tasaisesti koko yön. Pakkasta oli vain aste tai kaksi. En ole varma uneni laadusta tai syvyydestä, mutta muistan sen, että minulla oli kuuma makuupussissa. Siirsin jalkopäässä olevaa lämminvesipulloa ja avasin ihan vähän vetoketjua. Keskellä yötä herätessä mielikuvitukseni alkoi laukata aivan liian kovaa ja jokainen vesipisara kuulosti ainakin suden askelelta, ellei sitten oikein ihmissusi-vampyyrin ääneltä, laavun ympärillä. Korvatulpat mukaan ensi kerralla! Tällä kertaa kulutin oman puhelimeni akun loppuun laittamalla kuulokkeet korville ja YLE Areenasta äänikirjan kuulumaan. Se auttoi minua nukahtamaan, kuten kotonakin. Ennen tätä unilääkettäni kuuntelin kuitenkin hetken yön ääniä. Kuulin ääntä, joka kuulosti isolta lentävältä linnulta, mutta epäilen kuulleeni omiani.

Aamulla heräsimme hyvissä ajoin, sillä valo alkoi hiipiä pimeän voittajaksi jo kuuden aikaan. Heikki heräsi ensin ja jakelin auliisti nuotion sytyttämisen ohjeita makuupussin uumenista. Olinhan juuri edellisenä päivänä sytyttänyt oikein hienon nuotion yhdellä tulitikulla! Ohjeeni olivat kuitenkin huonot ja jouduin itse jatkamaan harjoituksia, tosin epäilen että Heikki oli jo tehnyt pohjatyön ja minä tulin paikalle vain pudottamaan viimeisen tulitikun keskelle valmista leimahdusta. Keitimme puuroa ja pohdimme tiskaamisen mahdottomuutta tunkien likaisen puurokattilan lopulta muovipussiin kotiin vietäväksi. Käytimme ensimmäistä kertaa uutta kahvipannuamme, joka ei ehkä ollut hienoin, mutta jostain on aloitettava. Kohteliaana tarjosin kahvia ensin Heikille, joka ei näyttänyt vakuuttuneelta ja tajusin sen ottaessani itselleni santsikuppia: vasta sitten kahvi oli ottanut makua kahvinpuruista ja muhinut hyväksi ja vahvaksi!

Keräsimme tavarat rinkkoihin ja palasimme jälkiämme pitkin takaisin. Matka parkkipaikalle meni nopeammin kuin matka toiseen suuntaan oli mennyt, koska olimme tampanneet jo hyvän polun ja ottaneet paljon valokuvia tullessamme metsään. Puuron ollessa näköjään aivan liian köykäinen aamupala meidän retkellemme pieni nälkäkin ajoi meitä eteenpäin ja olimme autolla jo yhdeksän maissa. Kotimatkalla söimme kunnon aamupalaa huoltoasemalla ja vaikken niiden käyttämistä suosi, pikemminkin päinvastoin, tämän aamun pekonit olivat herkullisia kuin loistohotellissa ikään! Raitis ilma siis tekee ihmeitä!

Yöpymisestä ulkona jäi kiva mieli ja jatkamme harjoituksia! Kirjoittelen myöhemmin tarkkaa listausta mukanamme olevista varusteista. Aiemmat kirjoitukset päätöksen tekemisestä, retkeen valmistautumisesta sekä ensimmäisestä retkestämme Leivonmäen kansallispuistoon löytyvät linkkien takaa, joten käy tutustumassa!

-Anne

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Powered by WordPress.com.

Ylös ↑

Matkailuakatemia

Päättyneen Suomat-akatemian ja nykyisen YritysLab-hankkeen yhteinen sivusto. Hankkeissa mukana laaja verkosto Suomen koulutusorganisaatioita.

Pipo silmillä

Lumeen rakastunut seikkailija

Reppu ja reissumies

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

LUONTOHAASTE

Tartu haasteeseen ja lähde kanssamme seikkailulle Suomen luontoon!

Lähierä™

Luonto on lähellä

Paula's photo

Photos and about photography in Jyväskylä

A Blog About Adventure

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

An Englishman in Finland: Blog

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Metsän suloisin paikka - Skogens ljuvligaste plats

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Pilkunviilaaja(ko)rento

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Yhteiskuntakriittinen puolue

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Elämäntapana Elämä

Kiivetään vuorille, juostaan alas, matkustetaan maailman ääriin.

Daphnion

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Tassut trailille

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Travellover

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Likely Gone Hiking

Moments from near and far

Polku

Outdoor Life Above the Arctic Circle

Reppu ja Reissumies Backpacker's Backpack

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Putkiaivomies ~ luonto kutsuu.

Retkeilyblogi suurella sydämellä.

Sinisen repun kirous

Hyvin pitkälti retkeilyä, ulkoilua, luontoaiheita, kaikenlaista näpertelyä ja kokeilua - ja joskus jotain muutakin!

Backroad Balkans

Never Stop Exploring

Reppuretkiä

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

huippuretki.fi

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Naisretkeilyn koko kuva

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

TIMOANTTALAINEN.COM

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

KEAN RETKI

Kaupunkilaisneito etsii luontoaan

%d bloggers like this: