Kerrankos sitä matkamies kääntyy kotia kohti

No huhhuh! Ensimmäinen talviretki oli sitten semmoista menoa, että oksat pois!

Tämä on kertomus myös epäonnistumisesta, mutta emme itse ota sellaista kovin vakavasti, joten toivomme että tekään ette. Koska sää oli aivan ihana ja meillä oli hauskaa, ei kovin kovasti harmittanut aikainen kotiinlähtö. Ehdimme ottaa todella hienoja kuvia ja tarpoa hangessa muutamia kilometrejä.

Lisäksi kokosimme ja purimme teltan ja teimme Trangialla ruokaa ja paistoimme nuotiolla makkaraa – oikein hyvät ulkoilupäivän elementit siis! Ja samalla tuli testatuksi varusteet. Yön yli retken suunnitelma piti kuitenkin lennossa vaihtaa päiväretkeksi.

Syyllinen aikaiseen kotiutumiseemme on yllä olevassa kuvassa. Pääsyyllinen on tuo sinitakkinen, ja osasyyllinen on tuo valkeaturkkinen, jonka sinitakkinen otti mukaan.

Koska kyseessä oli vain muutaman kilometrin reissu ja Möykky on pärjännyt hyvin luontopoluilla, ajattelin, että sille riittänee villapaita taukovaatteeksi ja mahdollisuus kaivautua makuupussiin jo päiväsaikaan, mutta kuinkas ollakaan, se keräsi ihan älyttömästi lunta turkkiinsa kävellessämme ja kun se alkoi sulaa, hytisikin koko koira. Lämmittelimme sitä nuotiolla ja laitoimme sen makuupussiin, mutta heti kun sen turkista suli lumi pois, turkki kuivui ja täriseminen loppui, se lähti juoksentelemaan reippaana ympäri leiriä ja keräsi noin kolmessa minuutissa uudet lumet turkkiinsa.

Koska koko illan istuminen koira sylissä ei tuntunut kovin järkevältä, lähdimme illansuussa kotiin.

Lähiviikkoina yritämme yöpymistä uudelleen, koska saimme suunnitelmista kirjoittaessamme paljon hyviä vinkkejä! Mielestäni paras keino toipua suunnitelmien myttääntymisestä on ”kiivetä takaisin satulaan” mahdollisimman pian.

Leivonmäen kansallispuisto

Leivonmäen kansallispuistoon on muutamakin eri lähestymissuunta, puiston pohjoisimpana eli Jyväskylää lähimpänä polkuna on Rutalahden koulun pihasta lähtevä Koskikaran kierros. Tällä kertaa se jäi väliin (mutta tämäkin kohde pääsi kevätlistallemme).

Jatkoimme Rutalahden kylän läpi hienoa maisemareittiä ja päädyimme Selänpohjan parkkipaikalle (Syysniementie, Joutsa, erinomaiset opasteet Jyväskylästä lähestyttäessä), josta lähtee Harjun- ja Mäyränkierrokset. Valitsimme Harjunkierroksen tälle kerralle.

Leivonmäen kansallispuistossa on eteläpuolella Kirveslammella ja Harjunlahdessa parkkipaikat. Käymme varmaan keväämmällä myös niiltä lähtevillä rengasreiteillä, koska Leivonmäen sijainti on niin kätevä, alle tunti ajomatkaa kotoa.

Minkälainen reitti tuo Harjunkierros sitten onkaan?

Aamupäivällä saapuessamme Leivonmäelle oli joku ehtinyt kävellä puolentoista kilometrin matkan Selänpohjasta Lintuniemen puolilaavulle ennen meitä eivätkä lumikengät olleet tarpeen Lintuniemeen mennessä. Teimme Trangialla ruokaa ja pystytimme teltan ja syötyämme lähdimme käymään Joutsniemessä ilman lumikenkiä ja siellä pärjäsimme myös vaikka paikka paikoin lunta olikin tuulen mukana kerääntynyt kinoksiksi.

Harjun kierros on helppokulkuista metsää. Puolet kierroksesta menee rannan tuntumassa ja ajattelimmekin tulla takaisin paitsi ehkä seuraavana viikonloppuna oikeasti yöpymään, myös kesällä ihailemaan upeita järvimaisemia. Metsä on Leivonmäen kansallispuiston pohjoisosissa melko tasalaatuista ja talvella näkymä on melko pystyraidallinen. Koko viikon kestänyt lumisade oli kuorruttanut puut toiselta puolelta.

Pienen kävelymatkan päässä Lintuniemen puolilaavulta, polun tehdessä pienen piston Mäyrän- ja Harjunkierrokselta, sijaitsee kaunis Joutsniemi. Tuo niemi tuntuu jatkuvan ikuisesti kapeana harjukaistaleena jääkansien keskellä. Voin kuvitella sen maisemat keväällä ja kesällä, kun vesi läikehtii kummallakin puolella niemeä.

Aurinkokin näyttäytyi meille retkellämme. Joutsniemen harjulla tuuli paljon kovempaa kuin Lintuniemessä, onhan harju jonkin verran korkeammalla kuin muu maasto alueella. Lunta on kerääntynyt upottaviksi kohdiksi monttuihin ja osa maastosta taas on tuskin ollenkaan lumen peitossa. Kuviot kevyestä pakkaslumesta olivat muodostuneet tuulen mukaisesti ja pienikin kaarnanpalanen teki hankeen varjonsa verran kinosta.

Joutsniemen kävelyltä palasimme teltan tykö Lintuniemeen. Pienimmän matkaseuralaisen näyttäessä tältä piti lisätä puita nuotioon, sulatella koira ja kun koira lumesi itsensä uudelleen nukuttuaan ensin pienet päiväunet makuupussissa, alkaa kasaamaan telttaa takaisin pakettiin makkaranpaiston lomassa.

Tulentekoa emme päässeet harjoittelemaan, sillä syötyämme aamupäivällä nopean Trangialla tehdyn lounaan saimme Lintuniemen puolilaavulle seuraa: kolme miestä ja koira olivat Harjunkierrosta kiertämässä ja tekivät tulet omaa makkaranpaistoaan varten, kun me itse olimme lähdössä Joutsniemeen. Palasimme vielä palavalle nuotiolle ja meidän pian lähdössä ollessamme samat tulet jäi vielä seuraaville, kahden koiran kanssa laavulle tulleelle pariskunnalle. Yksi hiihtäjäkin pysähtyi paistamaan makkaraa ja juttelemaan kanssamme, kun sulattelimme koiraa, joten yksin ei retkellä tarvinnut olla. Nuotio siis paloi pari tuntia ruokkien neljä retkikuntaa – ei huonot tulet!

Tein mielessäni ”päätöksen”, että jatkossa suunnittelen aikataulun niin, että alan tehdä tulia heti tulipaikalle saavuttua, että ehdin kerrankin itse ja saan enemmän varmuutta tulentekoon.

Ahkerat puunhakkaajat tekevät sytykkeet myös seuraaville valmiiksi ja sellaistahan voi tehdä, vaikkei ehtisikään ensimmäisenä tulien tekoon, joten tarvitsen pienen retkikirveen.

Toisaalta minussa on ikuinen nuukailija ja joku hemmetin halonsuojelija: mielestäni retkelle tulee pukeutua sopivasti ja ottaa taukovaatteita sen verran, ettei tarvitse montaa tuntia tulta pitää palamassa. Sen verran voi nuotiota polttaa, että saa makkarat paistettua ja illalla kun tulee pimeää, se on valonlähde ja turvallisuudentunteen tuoja.

Ymmärrän ja tiedän, että moni tykkää tuijotella sitä tulta päivälläkin ja jutella siinä kavereitten kanssa (taikka olla hiljaa), mutta minä olen jotenkin semmoinen höperö, että koen sen monituntisen valoisan ajan tulenloimottamisen tuhlaamisena ja ruokavedet kiehautan mielellään Trangialla.

Ja älkää nyt suuttuko, sitähän sinne mennään tekemään, nuotiota ja tulentuijottamista ja siksi sinne metsään on viety halkoja, en kiellä keneltäkään niiden hyödyntämistä!

Tällä kertaa tulesta oli hyötyä myös meidän pikkukoiralle kovastikin. En tule siis keneltäkään kieltämään tulentekoa, ellei se ole muuten kielletty (väärä paikka tai metsäpalovaroitusaika). Itse vain olen sen verran nuuka, etten halua tehdä tulia, ellen aio niillä ruokaa laittaa tai tarvitse lämpöä syystä tai toisesta (olkoon nyt vaikka koiran pelastaminen hypotermialta tai omat liian ohuet tai kostuneet vaatteet, kyllähän näitä sattuu varmaan paremmissakin piireissä).

Koirakaveria ei enää koiteta ottaa mukaan talviretkille, odottakoon kesään. Noin neljän maissa päätimme kerätä kamppeet ja suunnata kotiin. Teltan purkamiseen meni vain hetki ja sen aikaa Möykky odottelikin kiltisti makuupussissa.

Leivonmäen päiväretki jätti meihin palon kokeilla kuitenkin pian yöpymistä, mahdollisesti ilman telttaa ja ehdottomasti ilman koiraa Soimalammen laavulla.

Saas nähdä, pääsemmekö pidemmälle iltaan, ennen kuin ”maitojuna” kutsuu, mutta kokeiltava on uudelleen, sillä vaikutti, ettei meidän kamppeissa mitään vikaa ollut. Retkivaatteet toimivat, taukovaatteet toimivat ja rinkkaa jaksoi kantaa lumihangessakin muutaman kilometrin parkkipaikalta leiripaikalle. Majoitteet käyvät kevättalven pikkupakkasiin, sen vahvisti juttelu kokeneempien retkeilijöiden kanssa.

Ennen retkeä kaivelimme muiden postauksia Leivonmäeltä:

Muurahaispuu on käynyt kolmesti Leivonmäellä ja juuri samoilla huudeilla, jonne olimme menossa.
Kuten tavallista, paljon faktaa kertoo Luontoon.fi ja Retkipaikka.

Itse kirjoittelimme retken suunnittelusta aiemmin nämä jutut: riskien minimoimisesta ja varusteista ja tulemme palaamaan asiaan vielä talviyön ulkoilun toteutuessa, toivottavasti mahdollisimman pian. Tähän aiheeseen liittyvät jutut löytyvät avainsanan ”talvi” alta myös myöhemmin, kun kirjoituksia varusteista, suunnittelusta ja tulevista retkistä tulee kuitenkin lisää.

Toivottavasti pääsen pian kertomaan talviyön kauneudesta teille!

-Anne

One thought on “Kerrankos sitä matkamies kääntyy kotia kohti

Add yours

  1. Päivitysilmoitus: Koskikaran zen – Rinkkaputki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Powered by WordPress.com.

Ylös ↑

Matkailuakatemia

Päättyneen Suomat-akatemian ja nykyisen YritysLab-hankkeen yhteinen sivusto. Hankkeissa mukana laaja verkosto Suomen koulutusorganisaatioita.

Pipo silmillä

Lumeen rakastunut seikkailija

Reppu ja reissumies

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

LUONTOHAASTE

Tartu haasteeseen ja lähde kanssamme seikkailulle Suomen luontoon!

Lähierä™

Luonto on lähellä

Paula's photo

Photos and about photography in Jyväskylä

A Blog About Adventure

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

An Englishman in Finland: Blog

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Metsän suloisin paikka - Skogens ljuvligaste plats

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Pilkunviilaaja(ko)rento

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Yhteiskuntakriittinen puolue

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Elämäntapana Elämä

Kiivetään vuorille, juostaan alas, matkustetaan maailman ääriin.

Daphnion

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Tassut trailille

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Travellover

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Likely Gone Hiking

Moments from near and far

Polku

Outdoor Life Above the Arctic Circle

Reppu ja Reissumies Backpacker's Backpack

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Putkiaivomies ~ luonto kutsuu.

Retkeilyblogi suurella sydämellä.

Sinisen repun kirous

Hyvin pitkälti retkeilyä, ulkoilua, luontoaiheita, kaikenlaista näpertelyä ja kokeilua - ja joskus jotain muutakin!

Backroad Balkans

Never Stop Exploring

Reppuretkiä

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

huippuretki.fi

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Naisretkeilyn koko kuva

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

TIMOANTTALAINEN.COM

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

KEAN RETKI

Kaupunkilaisneito etsii luontoaan

%d bloggers like this: