Kävellen Jyväskylästä Peurunkaan: Metsoreitti

-Käydäänkö kylpylässä Peurungassa…
-Joo!
-.. kävellen?
-Paljonkos sinne on matkaa?
-23 kilometriä.
-No mikäs siinä.

Jostain jonkun nettihaun perusteella, ehkä niitä polkuhommia katsellessa, se osui silmiini viime syksynä. Itse asiassa, nyt muistan! Instassa joku meni Halssilasta Peurunkaan maastopyörällä ja ajattelin, että voihan tuon matkan kävelläkin, jos pyörällä onnistuu. Googlettelin ja löysin Metsoreitin ja Jalkaisin-blogin, ja jonkun verran sijainteja tavailtuani päädyin ehdottamaan tätä yhtenä varhaisena aamuna juuri heränneelle Heikille. Itsehän siis välillä valvon ja surffailen netissä, kirjoittelenkin ja ideoin, kun en saa unta. Sitten aamusella ylivireessä alan puhua kumppanille, joka on juuri saanut silmänsä auki, ideathan ovat siis aina… no eivät suorastaan vaikeita, mutta työläitä. Kahvin juotuaan Heikki suostui ja retki pistettiin aikatauluun seuraavalle viikonlopulle. Sen verran joustin, että iltapäivä kylpylässä ja bussilla kotiin.

Koska halusimme lähteä aikaisin aamulla, otimme taksikyydin (bussit ei kulkeneet heti aamusta) Ampujien majalle, josta latupohja lähtee. Peurunka 22,4 km. Tässä kohtaa ei vielä pelottanut, matkakos tuo nyt on ja hyvät (uudet) retkeilykengät jalassa.

Kävelimme reippaasti ja ensimmäinen ihana ihmetys olikin pian edessä, Koiralampi, pieni lätäkkö tien vasemmalla puolella ja laavu tien oikealla puolella. Pysähdyimme valokuvaamaan ja Instagramissa noita kuvia löytyikin vielä, niin syksyiset värit lampea ympäröivässä metsässä oli.

Tiituspohjan kohdalla oli mahtavat hiekkamontut, minulle ne tuovat nostalgisia muistoja mieleen, koska olen kotoisin paikasta, jossa näissä leikittiin pienenä, vaikka se olikin vaarallista ja kiellettyä. Ehkä rikokseni on jo vanhentunut? Maisema isoimman hiekkakumpareen päältä oli syksyinen. Hiekkakuoppien kohdalla muistin Jalkaisin-blogista (linkki tekstin lopussa) varoitukset hieman harvemmista askelmerkeistä, joten osasin etsiä oikeaa reittiä.

Koko päivän oli harmaa sää ja vähän viileää, mikä on mukavin sää kävellä pitkää matkaa.

Tarkoitus oli syödä Heposuolla ja siellä laitoimmekin tulen Trangiaan ja keitimme veden pussiruokia varten, mutta hirvikärpästen äkätessä meidät laitoimme vielä pussin suut suppuun ja kävelimme eteenpäin aukeammalle syömäpaikalle. Näitten ruokien kanssahan se onnistuu: kyseisiä pusseja käytetään myös armeijassa.

Kohtalaisen tiheästi noita istumapaikkoja oli pistetty reitin varrelle. Tämä on siis hiihtoreitti, latupohja, joten kyllä kelpaa hiihtäjien talvella pysähdellä!

Jos ihania metsiäkin, reitillä oli myös kuraa ja tylsiä pätkiä. Se johtunee ensisijaisesta käytöstä, talvella hiihtäessä lienee se valaistu ja hyväkuntoinen latu tärkein. Maisemat olivat kuitenkin ajoittain erittäin hienoja ja nautimme kävelemisestä ilman suorittamista, olihan meillä koko päivä aikaa. Tästäkin reissusta olisi ne paremmat mielikuvat, jos olisi heti tuoreeltaan kirjoittanut reitin matkalla tapahtuneet asiat ylös. Nyt en ole varma edes näitten kuvien järjestyksestä, mutta nämä kaikki kuvat ovat reitiltä, sen osaan sanoa! Minun superepäorganisoimattomaan elämääni ei ole tarkat reittikuvaukset mahtuneet ennen tätä vuotta, joten keväämmällä saatte seuraavat millintarkat raportit pitemmistä kävelyistä.

Melkein perille päästyä meidät säikäytti hevosmies kysymällä, mihin olemme menossa. Peurunkaan! Kysyipä hän vielä, mistä tulimme ja ilmeisesti vastauksemme jälkeen piti meitä pähkähulluina, mutta pysähtyipä takaisin ajellessaan vielä varmistamaan, että ”Ai oikeasti, Jyväskylästä asti?”. Kyytitarjoukseen emme tarttuneet, mutta vielä jäimme viimeiselle etapille ennen Peurunkaa, Kivikallion laavulle syömään loput eväät ja juomaan kahvit. Siitä vielä jokunen kilometri oli hiekkatietä, mutta kun asfaltti alkoi, alkoi myös epämukavuus. Uusilla kengillä sai siis käveltyä melkein perille asti, mutta viimeisellä kilometrillä menivät pohkeet kestokramppiin, joka helpotti vasta puolen tunnin lämpimän kylvyn jälkeen, joten oli tosi kiva sattuma, että se kylpylä oli siellä reitin päätepisteessä. Minun jalkaongelmani lähtee kireistä jalkapohjista ja löysästä nilkasta, jolloin penikat ja pohkeet saavat erityisen paljon rasitusta. Kunnon kenkä auttaa, mutta tuolloin  vaelluskenkäni olivat vielä melko uudet ja eivät olleet niin hyvin muotoutuneet tukemaan jalkojani kuin nyt puoli vuotta myöhemmin ovat. Lisäksi kova tienpinta, viimeinen kilometri siis tallusteltiin ihan tietä myöten, se oli se viimeinen silaus, mutta tulipahan käveltyä!

Peurungassa oli kivaa saunoa ja liottaa itseään lämpimässä vedessä kolmen tunnin ajan ja sitten nukuttikin mainiosti, kun hyppäsimme bussin kyytiin. Peurungasta tulee busseja tosi hyvin kaupunkiin, joten näin päin tämä kävely on hyvä idea, kunhan muistaa bussirahan taskuun. Taisin matkalla torkahtaakin, minä kun olen todella hyvä nukahtamaan autossa. Jälkeenpäin jalkoja pakotti ja särki, mutta parin päivän jälkeen kävely taas kiinnosti tavalliseen tapaan, joten vauriot eivät jääneet pysyviksi. Salamajärvellähän sitä tuli ahnehdittua sama 20 kilometriä ekalle päivälle ja se viimeistään opetti, että toistaiseksi kymmenen kilometriä on maksimipäivämatka. Kunnes taas joku höyrähdys tulee ja valitsen päivämatkaksi 20 kilometriä.

~ Anne

Parhaat vinkit matkalle löytyi täältä:

Jalkaisin-blogin juttu samasta reitistä

Laukaan kunnan sivut

Peurunka.fi – ulkoilu

 

Tämä kirjoitus kuuluu #polkuhaaste-sarjaamme. Rohkaisemme aloittelevia ja kokeneempiakin arkiretkeilijöitä ottamaan ilon irti verorahoistaan ja kiertämään oman kaupungin ylläpitämät luontopolut. Jyväskylässä polkuja on 10 ja ohjeet niiden löytämiseksi löytyvät kaupungin sivuilta täältä. Jaa kuva luontopolulta tunnisteella #polkuhaaste Twitterissä tai Instagramissa! Kaikki meidän #polkuhaaste-jutut löytyvät tästä.

 

 

One thought on “Kävellen Jyväskylästä Peurunkaan: Metsoreitti

Add yours

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Powered by WordPress.com.

Ylös ↑

Reppu ja reissumies

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

LUONTOHAASTE

Tartu haasteeseen ja lähde kanssamme seikkailulle Suomen luontoon!

Lähierä™

Luonto on lähellä

Paula's photo

Photos and about photography in Jyväskylä

A Blog About Adventure

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

An Englishman in Finland: Blog

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Metsän suloisin paikka - Skogens ljuvligaste plats

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Pilkunviilaaja(ko)rento

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Yhteiskuntakriittinen puolue

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Elämäntapana Elämä

Kiivetään vuorille, juostaan alas, matkustetaan maailman ääriin.

Daphnion

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Tassut trailille

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Travellover

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Likely Gone Hiking

Moments from near and far

Polku

Outdoor Life Above the Arctic Circle

Reppu ja Reissumies Backpacker's Backpack

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Putkiaivomies ~ luonto kutsuu.

Retkeilyblogi suurella sydämellä.

Sinisen repun kirous

Hyvin pitkälti retkeilyä, ulkoilua, luontoaiheita, kaikenlaista näpertelyä ja kokeilua - ja joskus jotain muutakin!

Backroad Balkans

Never Stop Exploring

Reppuretkiä

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

huippuretki.fi

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Naisretkeilyn koko kuva

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

TIMOANTTALAINEN.COM

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

KEAN RETKI

Kaupunkilaisneito etsii luontoaan

Ylämäki

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

suski.pictures.fi

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

%d bloggers like this: