Pauhua ja koskikaroja: Kuusaankoski

Noin puolen tunnin automatkan tai kahden tunnin pyöräilyn päässä Jyväskylästä on Kuusaankoski, jonka syöttämisessä karttaohjelmiin tulee noudattaa huolellisuutta päästäkseen oikeaan paikkaan.

Kouvolan lähellä on Kuusankoski, jota kartta ekana ehdottaa, ja siellä hämäävästi on myös Kuusaa-niminen kylä, kun taas Laukaassa on Kuusa yhdellä A:lla – mutta joo, säästääksemme teidän vaivalta ja erheyksiltä, suosittelemme laittamaan navigaattoriin jomman kumman Kuusaankosken molemmin puolin sijaitsevista yrityksistä: Varjolan tila, Vilppulantie 51, Laukaa tai Keiteleen kanavan Kuusan sulun vieressä sijaitsevan Koskikahvion, Suolahdentie 657, Laukaa, jolloin löydätte perille.

Käydessämme Kuusaankoskella viikko sitten keli oli oikein kaunis ja talvinen. Jyväskylästä lähtiessä pyrytti ihan älyttömästi lunta, mutta Laukaaseen päästyämme lumisade rauhoittui ainakin pariksi tunniksi ja aurinkokin pilkahti ollessamme koskella.

Talvella Koskikahvio ei ole auki, mutta parkkeerasimme sen pihaan. Pääsiäisenä kuulemma avataan, kertoi muuten lappu kahvion ovessa!

Kävelimme kahvion ohi kävelytietä kanavan yli koskelle. Ensin on pienempi ”hämäyskoski”, mehän jäimme jo siihen valokuvaamaan ja ihmettelemään. Tämä on se kartassa näkyvä suikale vettä, todella upea!

Koski on leveä kuin mikä ja pauhasi korvia huumaavasti.

Sain jopa pienen päänsäryn pauhusta eikä keskusteleminen ääntä korottamatta tullut kyseeseen. Mistä se metakka sitten tulee? Siitä kun 90 m³/s virtaa tuosta koskesta alas – tämä on Keski-Suomen isoin koski. Vesi muistuttaa kuohuvaa kolajuomaa, tosin pehmeyttä kuviin on tuotu pitkällä valotusajalla, kun veden kaarista muodostuu pehmeän näköinen pinta.

Kosken rannoilla pitää olla erityisen varovainen talvella, koska rannan ja jään rajaa ei näe kunnolla. Muistattehan Pikku Kakkosen ”Varokaa heikkoja jäitä”, se ainakin pitää minut poissa jäiltä sekä syksyllä, että keväällä ja koskea kun voi kuvailla jo virtapaikaksi, olen erityisen varovainen.

Näimme myös koskikaran keskellä kuohuja. Juttelin koskikaroja kuvaavan miehen kanssa rannalla. Ei tullut nimeä kysyttyä, mutta en halunnut kovin paljon häiritä hänen kuvauksiaan. On tärkeää vähän haistella, haluaako luonnossa vastaan tuleva jutella vai ei, toiset kun menevät sinne nimenomaan eristyksiin meistä sosiaalisista lajitovereista.

Itse olen sellaista sorttia, jolle saa tulla juttelemaan ja tykkäänkin vaihtaa ajatuksia ventovieraitten kanssa.

Kuusaankoski

Aurinko paistoi hyvän aikaa Heikin ja Ullan valokuvatessa koskea. Valo oli muutenkin todella kiva, vaikka ohut pilviharso välillä peitti taivaan.

Kevät todella lähestyy, valokuvausreissullekin pitäisi varata jo eväät mukaan, kun pimeyden sijasta nälkä alkaa ajaa kotiinpäin. Sydäntalvella sitä ei ehdi koskaan olla montaa tuntia ulkosalla ilman, että valo loppuu ja pitää kerätä kamppeet ja lähteä, kun vielä näkee jotain ympärilleen.

Kävimme samalla reissulla myös Kuhankosken voimalaitoksella ja riippusillalla.

 

Lisää tietoa:

Virtuaaliesittely Varjolan tilan sivuilla
Koskikahvion Facebook-sivu
Wikipedia: Kuusaankoski
Retkipaikka, Jussi Judin: Kuusaankoskella kalassa

 

 

One Reply to “Pauhua ja koskikaroja: Kuusaankoski”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.