Kansallispuisto: Isojärvi

Isojärven kansallispuisto oli kohteemme retkikurssin porukan retkelle keväällä 2015.

Useimmille meistä tämä oli ensimmäinen yö ulkosalla pitkään aikaan ja monilla oli uudennihkeät varusteet ensikoetuksella.

Tapasimme matkan varrella ja ajoimme peräkkäin kansallispuiston parkkipaikalle, josta lähdimme intoa puhkuen matkaan.

Päivämatkat jäivät sen verran lyhyiksi, ettei kukaan väsynyt tai tullut kipeäksi selästä tai polvistaan, mutta kävi mielessä, että rinkan kantaminen on hullun hommaa.

En osaa sanoa, mikä estää minua retkeilemästä kuten täälläkin on neuvottu, jonkun suojakankaan, makuualusen ja makuupussin voimin, pienemmällä painolla ja helpommin, mutta kai kyse on siitä, että mukavuus tuodaan metsään mukaan. Kunnon teltassa sitä olevinaan on suojassa karhuilta ja susilta.

Ruokaakin on mukava keittää kattilassa ja vaihtokengät ja taukovaatteet ja mitä kaikkea nyt onkaan mukana, lisäävät mukavuutta. Siitä tulee äkkiä painoa eli epämukavuutta, mutta toki rinkka on suunniteltu kannettavaksi ja itselläni ainakin tuo ”roudaaminen” on osa haastetta.

Keli oli aurinkoinen, mutta tuntui viileältä, kunnes olimme edenneet ensimmäisen kilometrin ja pysähdyimme riisumaan päällimmäisen tai välikerroksen, kuka minkäkin, hien puskiessa pintaan. Tämä on ihan käytännöllistä: laita arvion mukaan vaatetta päälle, kävele kilometri ja sitten riisu kaikki ylimääräinen tai hankaava tai laita lisää kerroksia ylle tai alle, koska arviointisi oli mennyt pieleen.

Oppaina Isojärvellä meillä oli Erätaipaleen Minna ja Vesa, jotka pitivät kurssin. He vastasivat myös ruokahuollosta: Minnan itse kuivattamaa ruokaa sekä valmiita BlåBand-ruokia. Teoriapäivinä olimme tutustuneet jo eri ruokiin ja keskustelleet ruoan kuivaamisesta mukaan reissuun.

Aloittelijalle apua on marketeissa myytävistä kuivatuista vihanneksista, niistä ja riisistä tai pastasta voi koota oikein hyvän aterian ja siihen voi kuivata vaikka jauhelihaa sekaan.

Itse olen funtsinut uuden kasvikuivurini myötä, että kuivaan kevään ja kesän reissuille ruokaa itse, itsekuivatut ainekset painavat vähemmän kuin nuo valmispussit ja tuleehan noista jonkin verran roskaakin kannettavaksi takaisin kotiin.

Yöpymispaikkamme oli Vahterjärven laavu, jossa on tilaa monen teltan karavaanille. Koska retkestämme on jo aikaa, muistelen, että ohjelma koostui telttojen kokoamisesta, ruoanlaitosta sekä iltakävelystä ilman rinkkoja.

Onneksi nämä kuvat ovat aikajärjestyksessä, mutta katsottuani karttaa, en muistanut enää, mitä polkuja kävimme iltasella tutkimassa. Päätin alkaa pitämään tarkempaa kirjaa poluistani, ehkä vihko tai pieni muistikirja pelastaisi nämä muisteluni.

Tämän vuoden kaikista retkistä on siis luvassa myös tarkempia reittikuvauksia!

Illalla kävimme kävelemässä ilman rinkkoja, mikä onkin mukavaa vaihtelua painavan kuorman kanssa tarpomiseen.  Tutustuimme alueen reitteihin, harjoittelimme kompassin ja kartan lukemista ja otimme kasapäin valokuvia upeasta kevätluonnosta.

Minna on villiyrttien asiantuntija, joten kasvien tunnistaminen kuului iltakouluun, Vesa taas opetti meille solmuja.

Vanha makuupussi oli minut yllättänyt jo vuonna 2014, kun juhannuksena oli melkein pakkasta vai lie ollutkin ja olin lähtenyt äitini luokse ajatuksella ”kyllä aitassa pärjää, nythän on kesä” ja silloin tuli vilu.

Olen hyvin huonosti traumatisoituvaa sorttia, koska en tuota muistanut ollenkaan toukokuussa 2015 retkeilykurssin päätösretken lähestyessä ja saman makuupussin nököttäessä kaapissa.

Kohautin olkiani ja päätin lähteä ohkaisella, varmaan kympin maksaneella kesämakuupussilla retkeilemään. Nyt on jo kesä! (Toukokuussa! Ei!)

Aamulla heräsin hieman huonosti nukkuneena, mutta en enää kylmissäni. Yö oli ajankohtaan nähden kylmä, joten yöllä olin joutunut vetämään kaikki vaatteet ylleni saadakseni nukuttua, sillä kylmissään ei ihminen saa nukuttua, ellei sitten ole ihan juuri hypotermian partaalla.

Minulla oli kuitenkin varavaatteita sen verran, että yöllä vedettyäni ne päälleni, minun tuli riittävän lämmin ja nukahdin, pipo päässä ja hanskat kädessä.

Tällä kertaa opin kokemuksestani, melkein heti kotiin päästyä tilasin paremman makuupussin Varustelekasta. Unelmana on vaihtaa se jossain kohtaa kevyempään, mutta nyt en palele, vaikka olisi jo muutama aste pakkastakin.

Retkiruoka maistui keväisessä säässä. Kaakkurikohan se lintu oli (mitä mä just kirjoitin näistä eri lajeista ja että olisi kiva ne tuntea, mutta ei, muisti prakaa), tämän lajin edustajat vehtasivat lammella.

Myöhemmin kesällä joku oli nähnyt niitten lapset, että vehtaaminen taisi onnistua.

Nuotiolla juttelimme vähän kaikesta maan ja taivaan välillä koko porukan kesken, saimme esimerkiksi mahtavia parisuhdeneuvoja kahdeltakin retkeilypariskunnalta: Minnalta ja Vesalta, että kannattaa ostaa vain yksi kanootti talouteen, yksipaikkainen, ja Pikeltä ja Ristolta eväitten tarkan jakamisen ja merkitsemisen, ettei toinen syö sun iltapalaa. Nämä ja monet muut neuvot taisivat olla osittain totta ja osittain huumoria, mutta kyllä meillä oli erittäin mukavaa nuotiolla!

Ensimmäinen ulkona nukuttu yö vuosiin oli siis varsinainen kokemus. Rinkkaa ei ole tullut kannettua metsässä koskaan aiemmin. Ruokahommat nuotiolla ja Trangialla onnistuivat, toki tällä kertaa valmisteluista oli huolehtinut Minna, mutta hän on kuitenkin auliisti jakanut oppejaan ja todistetusti olemme oppineet jotain, mehän olimme kahdestaan Heikin kanssa syksyllä Salamajärvellä, josta kerroinkin aiemmin.

Minun rinkkani on ikivanha Haltin putkirinkka (josta tämä blogikin on saanut nimensä) ja Heikin rinkka tällä retkellä oli minun ikivanha, hieman epämukavaksi toteamani rinkka.

Minähän luulin tuon vanhan rinkan epämukavuuden minun selässäni johtuneen rinkan suuruudesta ja säädöistä pidemmälle ihmiselle, mutta ei, yhtä huono se oli Heikille. Huonompikin jopa. Tasapuolisuuden vuoksi vaihdoimme rinkkoja kotimatkalle ja heti kotiin pääsyä etsin meille toisenkin Haltin vanhan putkirinkan, sen hinta oli jo sentään 20 euroa, kun omani sain neljällä eurolla.

Kanssaretkeilijöillä oli todella hienoja rinkkoja: niitä voi pakata edestä, sivusta ja takaa ja jokaiselle tavaralle on oma taskunsa… Sellaisia olen katsellut, mutta ei ole ollut rahaa eikä rohkeutta: entäs jos iso investointi meneekin pieleen eikä sellainen ns. anatominen rinkka olekaan passeli? Nykyinen kun ilmeisesti on ihan oikean mittainen minulle ja vetää tarvittavat kamppeet.

Isojärvi on kaunis ja monipuolinen kansallispuisto keskellä Suomea. Menkää metsään!

Lisätietoja: Luontoon.fi

~Anne

One thought on “Kansallispuisto: Isojärvi

Add yours

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Powered by WordPress.com.

Ylös ↑

Matkailuakatemia

Päättyneen Suomat-akatemian ja nykyisen YritysLab-hankkeen yhteinen sivusto. Hankkeissa mukana laaja verkosto Suomen koulutusorganisaatioita.

Pipo silmillä

Lumeen rakastunut seikkailija

Reppu ja reissumies

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

LUONTOHAASTE

Tartu haasteeseen ja lähde kanssamme seikkailulle Suomen luontoon!

Lähierä™

Luonto on lähellä

Paula's photo

Photos and about photography in Jyväskylä

A Blog About Adventure

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

An Englishman in Finland: Blog

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Metsän suloisin paikka - Skogens ljuvligaste plats

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Pilkunviilaaja(ko)rento

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Yhteiskuntakriittinen puolue

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Elämäntapana Elämä

Kiivetään vuorille, juostaan alas, matkustetaan maailman ääriin.

Daphnion

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Tassut trailille

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Travellover

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Likely Gone Hiking

Moments from near and far

Polku

Outdoor Life Above the Arctic Circle

Reppu ja Reissumies Backpacker's Backpack

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Putkiaivomies ~ luonto kutsuu.

Retkeilyblogi suurella sydämellä.

Sinisen repun kirous

Hyvin pitkälti retkeilyä, ulkoilua, luontoaiheita, kaikenlaista näpertelyä ja kokeilua - ja joskus jotain muutakin!

Backroad Balkans

Never Stop Exploring

Reppuretkiä

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

huippuretki.fi

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Naisretkeilyn koko kuva

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

TIMOANTTALAINEN.COM

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

KEAN RETKI

Kaupunkilaisneito etsii luontoaan

%d bloggers like this: