Esittelyssä Nemi – lammas suden vaatteissa

Nemistä riittäisi kyllä paljon kerrottavaa, on se niin suuri persoona, mutta kuten ennenkin, annan mielummin kuvien puhua puolestaan.  Nemi on saksanpaimenkoiran ja amerikanakitan risteytys ja meidän perheen vanhus. Nemi on paras ja rakas.

Nemi syntyi 7.4.2005 osana vahinkopentuetta tuttavan maatilalla. Kuten ajatella saattaa, heillä oli saksanpaimenkoira ja amerikanakita koirinaan. Hän taisi olla viimeinen (tai ensimmäinen, ei voi enää muistaa), jolla korvat nousivat pystyyn asti. Joka tapauksessa korvat olivat se juttu.

Hassu juttu, amerikanakitojahan kutsuttiin vielä 2004 nimellä ”suomensuurijapaninkoira” (ymmärrän hyvin että päättivät vähän yksinkertaistaa, ei ihan pyörähdä kieleltä tuo) ja muuan RY lähetti meikäläiselle sähköpostia kuinka huolissaan he olivat moisesta risteytyksestä. Kuulemma voi olla todella vaarallinen sekoitus. Mokomakin epäsikiö. Tämä siis:

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nemi oli alusta asti suhteellisen vaivaton tapaus, oppi todella nopeasti kaiken tarpeellisen ja oli muuten aivan turhaa yrittää opettaa että sänkyyn ei tulla nukkumaan. Vieressä se aina aamuisin oli. Tosin kyseessä taisi olla vaan nuoruuden vimmaa, nykyään hän pysyy visusti omalla pedillään. Oli kova plikka järsimään kaikkea kyllä. Muistan erään rottinkipöydän josta hän ah niin salakavalasti järsi yhden jalan kokonaan poikki. Ei pysynyt enää lautanen pöydällä, sanonpahan vaan.

Nemi on valehtelematta maailman kiltein koira. Joskus sitä miettii että jos kadulla tulisi jonkinmoinen rosmo vastaan, moikkaisiko Nemi vaan iloisesti vai kävisikö isäntäänsä puolustamaan. Nykyään rouva on tosin ehkä hieman apaattisempi kuin ennen, eli ei jaksa innostua ihan entiseen tapaan vieraista. Mutta sitä se vanhuus kaiketi teettää.

Aikamoinen vahtikoira hän on siinä mielessä että ääntä kyllä lähtee jos ovikello käy, mutta jokainen vieras saa pelätä vain lähinnä hänen kiintymyksenosoituksiaan – tuppaa hän myös välillä unohtamaan olevansa aikas suuri koira hyppiessään ja taklaillessaan.  Värityksestään on saanut aikas reippaan määrän huomiota ja kohteliaisuuksia, ihan ohikulkijoiltakin.

Nemissä on tottakai myöskin niitä hieman ikävämpiä puolia, joista suurin on hänen loppumaton ruokahalunsa. Ja rajautuisikin vain ruokaan se halu. Nemin historiaan kuuluu mm. Bepanthen-tuubi folioineen, noin kilo irtokarkkeja ja purkki D-vitamiineja. Taitaa olla aikamoinen teräsvatsa hällä. Mitään ruokaa tai ruuan kanssa tekemissä ollutta ei tietenkään voi jättää hänen kuononsa ulottuville.

Pohditte varmaankin, miten tämmöinen hurja ja pelottava susihukkanen tulee toimeen Möykyn kanssa? No, aivan täydellisen hienosti pitää pikku-ukkelin kurissa.

Mitä muuta tässä oikeastaan enää voisi sanoa tuosta mahtavasta otuksesta? Nemi pitää meistä huolta ja hän on ihan pöljä koira ja älyttömän tärkeä perheenjäsen. Meillä onkin Nemin kanssa sellainen diili, että hän elää ikuisesti.

 

~ Heikki

 

Päivitys sunnuntaina 31.1.2016 klo  16.30:

Valitettavasti Nemi ei elänytkään ikuisesti, vaan jouduimme hänestä luopumaan nyt vain pari päivää tämän esittelyn jälkeen. Pieniä murheita on ollut matkan varrella, viime vuonna montakin kertaa, mutta tänään sunnuntaina Nemi sai parin päivän sisällä jo toisen vakavan epilepsiakohtauksen ja päädyimme eläinlääkärin kanssa vaikeaan päätökseen. Nemi nukkui pois iltapäivällä yhden maissa. Olet ajatuksissamme, rakas Nemi.

~ Anne ja Heikki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s