Kaunis tähtitaivas Hyyppäänvuorella

En muistanutkaan, kuinka hirveän paljon pelkään pimeää. Ei silti ehtinyt käydä kieltäytyminen edes mielessä, kun olimme valokuvaamassa Hyyppäänvuoren maisemia päiväsaikaan ystävämme Ullan kanssa. Ulla ehdotti viattomasti, jotta tullaanko yölläkin tänne kun tähtitaivas on niin upea. Joo, vastasin, koska minähän sanon kaikkeen kyllä, se on päällimmäinen ajatukseni, kun minulle ehdotetaan hulluutta.

Autosta poistuttua Hyyppäänvuoren alla iski todellisuus. Ei hyvänen aika, mitä susia tuolla vaanii meitä, ja murhaajia, ja hulluja. Ihan varmasti. Ei auttanut kuitenkaan uikuttaa, pidin pelon visusti sisuksissa ja ulospäin saatoin olla vain tavallista hiljaisempi. Polkuhan oli tuttu päiväretkeltä, joten emme paljoa kompastelleet. Metsä ahdisti, mutta pidin ajatukset tähtitaivaassa ja toistelin itselleni: ei ole sinun tapaista lietsoa pelkoa. Tiesinhän Heikin olevan myös hieman arkajalka pimeyden suhteen eikä Ullakaan ollut vakuuttanut minua rohkeudestaan, mitä nyt paineli otsalamppu pään päällä keikkuen ylämäkeen. Kun suunta oli reippaasti ylöspäin, tuli pikkuhiljaa lämmin kiivetessä ja hengitys puuskutti pari viikkoa kestäneen miesflunssan jälkimainingeissa, pelko alkoi jäädä taka-alalle. Huipulla tuntuikin jo siltä, että ei ole mitään hätää. Jää naukui ja paukkui Lievestuoreenjärvellä omaa pelottavaa lauluaan, kiristyvä pakkanen naksutteli puita. Kaksi valokuvaajaa touhusi omiaan, minun piti lopuksi poseerata ja muuten tein pientä pakkasjumppaa, ettei kylmä pääsisi läpi vaatekerrosten.

Paluumatkalla Ulla myönsi, ettei olisi yksin uskaltanut lähteä laelle asti, vaan olisi varmaan jossain tienvarressa tai pellolla mieluummin ottanut tähtikuvansa. Silloin tajusin, kuinka viisas olin ollut, kun en antanut pelkoni näkyä enkä lietsonut muita, silloin olisi voinut oman pelkoni voittaminen jäädä tekemättä.

Jos Ulla olisi alkumetreillä sanonut, että iik sitä ja iik tätä ja mikä tuolla rapisee, miten olisinkaan moninkertaistanut omat mörköni.

Me molemmat siis pidimme suumme kiinni ja reippaasti tarvoimme eteenpäin, jolloin kolmannellekaan pimeänpelkääjälle, Heikille, ei jäänyt mahdollisuutta kertoa kummituksistaan.

Tähtien kuvaamisen opeissa olemme vasta-alkajia, mutta tähtien ihastelu on jo hallussa. Valokuvauksen suhteen päätimme pitää pienen käytännön (kauhu)leirin tämän talven aikana yöpymällä jossain paikassa, jossa voi pitkin yötä valokuvata ja sitten pistää loppuyöksi maate telttaan. Vinkkejä tähtitaivaan alla olevista hienoista paikoista otetaan vastaan!

~ Anne S

 

Tämä kirjoitus kuuluu #polkuhaaste-sarjaamme. Rohkaisemme aloittelevia ja kokeneempiakin arkiretkeilijöitä ottamaan ilon irti verorahoistaan ja kiertämään oman kaupungin ylläpitämät luontopolut. Jyväskylässä polkuja on 10 ja ohjeet niiden löytämiseksi löytyvät kaupungin sivuilta täältä. Jaa kuva luontopolulta tunnisteella #polkuhaaste Twitterissä tai Instagramissa! Kaikki meidän #polkuhaaste-jutut löytyvät tästä.

2 Replies to “Kaunis tähtitaivas Hyyppäänvuorella”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s